Paperinukke ja kokoelmat -- The paper doll and the collections

Projekti: 1780-l.: Inspiraatio

Project 1780's: The inspiration

Kustavilaistyylisen paperinuken kansi. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. The cover of the Gustavian styled paperdoll. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Kustavilaistyylinen paperinukke

A paper doll in the Gustavian style of the late 18th century 

Uuden ompeluprojektini inspiraationa toimii aiemmassa julkaisussa mainittu Samppa Lahdenperän piirtämä paperinukke. Tässä osiossa esittelen hieman sitä ja sen sisältöä, sillä sain luvan julkaista siitä pieniresoluutioisia kuvia. Tässä kirjoituksessa esittelen paperinukkea ja tarkastelen sen tarjoamaa tietoa.

Paperinukessa olevien tietojen mukaan se julkaistiin vuonna 1995. Nukkesettiä myytin ainakin Turun linnan museokauppa Fataburin henkilökunnan muistin mukaan vielä 2009 - 2010, jonka jälkeen sitä ei ole tilattu lisää. Kuvituksesta vastannut Samppa Lahdenperä on ammatiltaan pukusuunnittelija-lavastaja. Hän on suunnitellut teatteripuvustuksia etenkin historiallisiin näytelmiin ja myös satunäytelmiin, oopperaan ja musikaaleihin ja televisioon. Opiskellessan Helsingin yliopistossa taidehistoriaa ja näytelmäkirjallisuutta, Lahdenperä työskenteli myös kuvittajana.

Huom! Paperinukke on suojattu kokonaisuudessan tekijänoikeuksilla. Kuvia ei saa jakaa ilman Turun museokeskuksen ja blogin pitäjän lupaa. 

Turun museokeskus. Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

As I've mentioned before, the inspiration behind my new sewing project comes from the paperdoll set drawn by Samppa Lahdenperä. I'm happy to tell you that I recieved a permission to share some low resolution photos of this object. In this post I'll introduce you to the object at hand and take a look at the information it can give.

In my copy, the publishing is dated to 1995. After asking around, I found that the paperdoll set was sold out around 2009 - 2010 in the museum shop Fatabur in Turku Castle. The illustrator Samppa Lahdenperä has had a long career as a costumer and a set-designer. He has designed costumes for stage and screen, and especially for both historical and fairytale plays, the opera and musicals. While studying art history and drama at the University of Helsinki, Lahdenperä worked as an illustrator in different projects.

Obs! The paperdoll set is copyrighted material. I'll kindly ask that you would not share the photo's without the permission of Turku Museum Centre and the blogger.  

 

Turun museokeskus. Samppa Lahdenperä. Turku Museum Centre. Samppa Lahdenperä. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Paperinukke

The Paperdoll

Paperinuken sisältö muodostuu A3 kokoisesta kuoresta ja kahtia taitetusta paperinukkearkista, joka sisältää säätyläisrouvan ja palvelustytön  hahmot sekä asukokonaisuudet. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu suomeksi ja ruotsiksi kirjoitettu tekstiliite, jossa hahmojen maailmaa on elävöitetty fiktiivisillä otteilla luutnantinrouva Eleonora Finckenbergin päiväkirjasta. Myös esikuvina käytettyjen pukujen kokoelmatiedot löytyvät tekstiliitteestä.

The paperdoll set is combined of an A3 size envelope and a folded paperdoll set, that includes the two figurines with their garb. In addition, there is a text sheat which includes fictitious excerpts from the diary of lieutenants wife Eleonora Finckenberg. It also includes information about the referenced garments form the collections of Turku Museum Centre. 

Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansimanlapi.blogspot.fi

Teksti: Riitta Kajala ja Leena Koivumäki. Turun museokeskus. Text: Riitta Kajala and Leena Koivumäki. Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Palvelusneito Annan asuvaihtoehtoihin kuuluu vain yksi vaatekerta asusteineen: nahkakengät, villasukat, aluspaita, alushame, myssy, pellavahuivi, sininen villahame, villanuttu, pellavaesiliina ja kudottu villahuivi. Annan niukka puvusto saattaa luoda kuvan menneisyydestä, jossa palvelijat omistivat vain yhden vaatekerran. Tutkimustieto antaa asiasta kuitenkin hieman erilaisen kuvan: sen mukaan kaupunkien palvelijoilla oli usein yhtä lukuisa vaatevarasto kuin aikakauden talonpoikaisemännillä. Esimerkiksi oululaisten palvelijattarien perukirjoihin on merkitty keskimäärin viisi puolihametta ja kahdesta kolmeen röijyä. Röijyn sijaan osa saattoi omistaa nutun. Se kuinka hyvin Oulun kaupungin tiedot ovat sovellettavissa Länsi-Suomen alueelle tai Turun kaupunkiin selviää ainoastaan vertailevalla tutkimuksella.

The servant girl Anna's garment options include only one set of clothes, including accessories: leather shoes, woolen stockings, a shift, a petticoat, a cap, a linen scarf, a blue wool skirt, woolen jacket like short gown, a linen apron and a woven wool shawl. This might lead you to belive that servants and common women only had one set of clothing. However, research suggests, that many servant women in towns had as many garments listed in their wills as their contemporary peasant housewives. For example, the servant women in Oulu owend approximately 5 petticoats and around 2 - 3 jackets. Those who did not own jackets usually had a short gown instead. The question how well these statistics correspond with the situation in Western Finland and the city of Turku can only be revealed by further research.
 

Kuvassa näkyvät villashaali (TMK) , vadelmanpunainen nuttu (TMK 6120), sininen villahame (TMK 7027) ja nahkakengät (TMK 2467) löytyvät Turun museokeskuksen kokoelmista. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. The woolen shawl, the rasberry red short gown, the blue wool petticoat and the leather shoes can be found in the collections of Turku Museum Centre. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Kartanon rouvan monipuolinen  puvusto sen sijaan tuo hyvin esille säätyläisnaisten monipuoliset pukeutumisen mahdollisuudet. Rouvan hahmo on puettu lyhythihaiseen aluspaitaan, röyhelöhelmaiseen alushameeseen, pellavasukkiin, solkikenkiin ja kureliiviin. Monipuoliseen pukuvalikoimaan lukeutuvat silkkinuttu ja kaulahuivi, kirjailtu silkkihame ja esiliina, vanutikattu silkkihame eli tupi (ruots. stubb), sininen englantilainen silkkipuku, phaeton, viitta, vaihtokengät ja silkkipuku, ratsastuspuku ja kaksi erilaista hattua. Todellisuudessa säätyläisnaisten arkipukeutuminen ei välttämättä eronnut suuresti palvelusväen naisten tai porvariston pukeutumisesta. Puolihame ja nuttu tai jakku toimivat yhtä lailla naisväen arkisena vaatepartena säätyyn katsomatta. Suurimman eron tekivät materiaalit, sillä esimerkiksi silkin käyttö oli rahvaan naisilta kielletty sellaisia asusteita kuin huiveja ja päähineitä lukuun ottamatta.

The gentlewoman is dressed in a short sleeved shift, an under petticoat with a ruffled edge, buckled shoes and stays. The diverse selection of clothes include a silk short gown and a scarf, an embroidered silk skirt and an apron, a quilted satin skirt (in Swedish stubb), an English gown, a paheton, a cape, silk pumps and another silk dress plus a riding gown and two different hats. In everyday life, the dress of gentlewomen and their maids or the bourgeoise women did not always differ greatly. A petticoat and a short gown or a jacket made up the basis of women's everyday wardrobe regardless of class. The distinction lay more in the materials than the shape of the clothes, since certain luxury fabrics like silk were reserved only for the upper classes. Common women were only allowed to use silk in their accessories, like scarfs and headwear.
 

Silkkipuku (TMK 9002), kaulaliina (TMK 15526:5), silkkinuttu (TMK 15284), tupi (TMK 8240), kirjoittu silkkihame (TMK 10841), puuvillasukat (TMK 9764) ja kengät (TMK 10895) solkineen (TMK 3320) kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. The silk gown, the scarf, the silk short gown, the quilted petticoat, the embroidered silk petticoat, the white cotton stockings and the shoes with their buckles can be found in the collections of Turku Museum Centre. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Kuomuhuppu phaeton (TMK 16800:8), viitta ja muhvi (TMK 8235), kirjailtu silkkitaftipuku (TMK 2491), siniset silkkiavokkaat (TMK 8264) ja taftisilkkijakku (TMK 7280), kirjailtu silkkiliivi (TMK 14064) ja kävelykeppi (TMK 7156) kuuluvat museon kokoelmiin. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus.The phaeton, the cape and the muff, the embroidered gown of silk taffeta, the blue pumps and the brown taffeta jacket, the embroidered vest and the walking stick belong to the museums collections. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Keitä Eleonora ja Anna olivat?

Who were Eleonora and Anna?

Pienimuotoisen taustaselvityksen kautta sain selville, että ainakin Eleonoran hahmon takaa löytyy oikea historiallinen henkilö: Agatha Eleonora Finckenberg (1754 - 1804), omaa sukua De la Myle. Eleonora oli naimisissa luutnantti Johan Adolf Finckenbergin (1709 - 1795) kanssa. Avioliitosta syntyi ilmeisesti vain yksi lapsi, Johan Adolf Fredric Finckenberg (1789 - 1806), joka menehtyi vain 16-vuoden ikäisenä, kaksi vuotta äitinsä kuoleman jälkeen. Perheenjäsenten kuolinpaikaksi on merkitty Nauvo, joten ehkäpä he kuolivat kotonaan, 1760-luvulla rakennetussa Käldingen kartanon päärakennuksessa.

Osalla kuvatuista vaatteista on myös yhteys De la Mylen ja Finckenbergien sukuun. Esimerkiksi vaaleanpunainen tupi on saapunut kokoelmiin Käldingen kartanosta ja sininen englantilainen puku Raision Upalingon kartanosta.

Aamutoiletti. Pehr Hilleström, 1700-luku /The morning toilette by Pehr Hilleström, 18th century. Bukowski

A cursory internet background check reveals that at the other figurine is based on a historical person: Agatha Elonora Finckenberg (1754 – 1804), neé De la Myle. She was married to lieutenant Johan Adolf Finckenberg (1709 – 1795). The marriage produced a son, Johan Adolf Fredric Finckenberg (1789 – 1806), who died only two years after his mothers death, aged 16. According to the records, all three died in Nauvo, where they had a manor house called Käldinge, that was built in the 1760’s.

Some of the garments have a straight connection to the family De la Myle and Finckenberg. For example, the pink quilted petticoat comes from the manor house of Käldinge and the blue English gown from the manor house of Upalinko in Raisio.

Upalingon kartano Reinhold Hausenin kuvaamana 1900-luvun alussa. Päärakennuksen rakennutti hovioikeudenneuvos Johan Torsten Molander vuosien 1829-45 välillä. Museovirasto. The Manor of Upalinko. Photographed by Reinhold Hausen in the beginning of the 20th century. The main building was built by Johan Thorsten Molander in 1829 - 49. Finnish National Board of Antiquities

Palvelustyttö Annan hahmon tausta ei ole yhtä helposti selvitettävissä. Loppujen lopuksi hahmon fiktiivisyyden asteella ei välttämättä ole kovin suurta merkitystä, sillä teksti on harmoniassa rahvaan naisia käsittelevän tutkimuskirjallisuuden kanssa ja luo palvelustytöstä muista lähteistä todennettavan aikakaudelle tyypillisen hahmon. Ehkäpä tämä on ollutkin kirjoittajien tarkoituksena?

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että 1700-luvulla ”Annan” kaltaisia rahvaan naisia ja tyttöjä palveli erilaisissa kotitaloustehtävissä ennen avioitumistaan. Tilattomien naimattomien rahvaan naisten edellytettiin astuvan palvelukseen 15-vuoden iässä ja palvelusväki palkattiin tavallisesti vuodeksi Mikkelinpäivänä sadonkorjuun jälkeen. Isäntäväkeä saattoi siis halutessaan vaihtaa vuosittain. Isännätön ja tilaton mies tai nainen voitiin tuomita irtolaisuudesta. 

Karkeasti ottaen piikojen tehtävät jakautuivat ulko- ja sisätöihin. Vaikka päärakennuksessa tapahtuvaa sisäpiian työtä ehkä arvostettiin enemmän, olivat kokeneet karjapiiat yhtä lailla haluttua työvoimaa. Tekstissä Annan kuvaillaan mm. auttavan emäntäänsä pukeutumisessa ja huoltamassa arvokasta silkkipukua. Tämän kaltaisia tehtäviä hoitivat taidoiltaan erikoistuneet sisäpiiat, joista osa yleni emäntänsä henkilökohtaisiksi kamarineitsyiksi. Isäntäväen kanssa läheisesti työskentelevältä palveluskunnalta edellytettiin usein hyvien käsityötaitojen lisäksi ruotsin kielen taitoa ja kielitaito saattoi olla jopa avain parempiin työoloihin. Näiden lisäksi sopivat käytöstavat saattoivat auttaa tavallista piikaa ylenemään palvelusurallaan. Uskolliset monivuotiset palvelijat voitiin palkita esimerkiksi tavallista korkeammalla rahapalkalla. 

Kaikki palveluksessa olevat piiat eivät kuitenkaan olleet nuoria tyttöjä. Merkittävä osa piioista palveli noin 30-vuotiaiksi asti. Pidempi palvelusura mahdollisti etenemisen lisäksi tärkeiden taitojen opettelua ja antoi mahdollisuuden säästää rahaa tulevaa avioliittoa varten. Useimmiten palvelusaika oli välivaihe lapsuuden ja avioliiton välillä, mutta osa pysyi palveluksessa koko elämänsä. Pidemmän työuran tehneellä piialla olikin suhteellisesti enemmän valinnanvaraa tulevaa puolisoa ajatellen, kuin talontyttärellä tai säätyläisneidoilla, jotka naitettiin useammin nuorempina suoraan isänsä talosta aviomiehen hoiviin. 

Palvelustyttö on pukeutunut punaiseen pitkähelmaiseen nuttuun. Pehr Hilleström, 1700-luku. The serving girl is dressed in red short- or bed gown with a relatively long hem. Pehr Hilleström, 18th century. Wikimedia Commons

Pehr Hilleström, 1774. Artnet.

The story behind Eleonora’s servant girl Anna is more of a mystery. In the end, the degree of fictionality is perhaps not too important, because the text is in line with what we know about the fate and circumstances of the common women of the era, and the text does a good job of creating a credible and a typical figure.

In general, the common women of the 18^th century like “Anna” worked in domestic service for a period in their life before marrying. The landless and unmarried common women were expected to take up a position after turning 15. Servants were usually hired for a year, from after the harvest. Those without a position and a household of their own could be convicted of vagrancy. Women’s tasks differed between out- and inhouse duties. Although the position of an inhouse maid was more valued than that of an outhouse servant, the kind of specialized outworkers like skilled milkmaids were also sought after and valued. 

The text describes Anna helping dressing up her mistress and taking care of a precious silk gown. These duties would have been the chores of a specialized and skilled inhouse servant, and these skills could help a servant to gain a postions as her mistresses personal chambermaid. The servants who worked in close proximity to their employers required language skills as well, and sufficient Swedish could open up new job opportunities and even better working conditions for the workforce. The ability to sew and pleasant manners were also a key to those seeking inhouse work and advancement. Loyal long-term servants could rise to a important positions and receive higher vages.

However, not all serving women were young girls. A significant number of the women stayed in service for an extended period and married only around the time they turned 30. A longer career gave servants and maids an opportunity to save up for their future marriage and gave them time to acquire important skills. Still, most often a career in service was an intermediate period between childhood and marriage. The economical advance of a prolonged service also gave women more freedom of choice in choosing their spouse, than for those of the landed commons and gentlefolk, who were usually married straight from their fathers home. 

Rouva ja piika. Pehr Hilleström, 1700-luku. The mistress and her maid by Pehr Hilleström, 18th century. Bukowski

--

Kaiken kaikkiaan tämä Kustavilaisen ajan säätyläisrouva ja palvelustyttö -paperinukke on hieno esimerkki siitä, kuinka museoiden kokoelmia voidaan tehdä monella tavalla tunnetuksi. Nykyajan lapselle paperinuket eivät kuitenkaan ole välttämättä yhtä viehättävä leikkikalu kuin vielä parikymmentä vuotta sitten ja vanhemmalle polvelle paperinuket ovat ehkä ensisijaisesti nostalgian sävyttämä keräilykohde. Joka tapauksessa teos saattaa myös toimia innoittajana ja herättää kiinnostuksen omaan kulttuuriperintöön ja vertailussa hieman tuntemattomampaan suomalaiseen pukuhistoriaan. Idean päivittäminen virtuaaliseksi olisi ehkä tätä päivää ja tarjoaisi esimerkiksi kouluikäisille mahdollisuuden eläytyä menneisyyden ihmisten elämäntilanteisiin ja oppia samalla jotakin menneisyydestä. Eräs vertailukohde löytyy Colonial Williamsburgin sivuilta.

All in all, this particular paperdoll set is a charming example of how museums can make their collections known to a wider public. Yet, for today’s children, a paper doll might not be as popular a toy as it was still a couple of decades ago. For the elder generations paper dolls might be more of a nostalgic collectors item. In this case, this particular set offers something more than just the dolls. It might even spark an interest towards the Finnish cultural heritage and our less known costume history. An updated game-like digital version could offer the school children of today a window to the past and it’s people, and an opportunity to learn. An example of can be found from Colonial Williamsburg website.

Lähteet / Sources:

Johanna Ilmakunnas, 2011. Kartanot, kapiot, rykmentit. Erään aatelissuvun elämäntapa 1700-luvun Ruotsissa. SKS. Helsinki

Tiina Kuokkanen, 2014. Vaatetus identiteetin ilmentäjänä - Piikojen pukeutuminen 1700-luvun Oulussa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201410161941.pdf (8.5.2017) (Dress as an expression of identity - Serving womens dress in 18th century Oulu)

Tiina Miettinen, 2015. Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600 - 1700-luvuilla. Atena. Keuruu. (The maids kingdom. Women, work and family during the 17th and 18th century)

Riitta Pylkkänen, 1982. Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 84. Helsinki. (The Dress of Gentlewomen in 18th century Finland)

 

https://www.geni.com/people/Johan-Finckenberg/6000000000108604535 (8.5.2017)

https://www.geni.com/people/Agatha-Finckenberg/6000000001391090299
(8.5.2017)

https://www.geni.com/people/Johan-Finckenberg/6000000001391259101
(8.5.2017)

http://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3747
(8.5.2017)

http://kulperi.blogspot.fi/2014/07/rouva-fortuna-nauvossa.html
(8.5.2017)

http://www.nba.fi/rky1993/kohde1679.htm
(8.5.2017)