1780-luku: Palvelijattaren hame -- 1780's: A Petticoat for the Maid

Yllätyksellinen kamlottihame

The Surprising Wool Petticoat

 

1700-luvun lopun villakamlottihame. The late 18th century wool petticoat. TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 

Projektin suunnitteluvaiheessa olin lähinnä pohtinut sitä, oliko sinisen hameen kangas kenties palttina- vai toimikassidoksista, sillä se ei käynyt selville paperinuken tiedoista. Yllätys oli suuri, kun laatikosta paljastuneen hameen kangas olikin kuviokudottua villaa! 

While planning this project I didn't really spare too much thought on this object. I was mainly conserned to find out weather the fabric had a twill or a plain weave. You can imagine my surprise, when we opened the box and found this beautiful woolen pattern woven textile inside it!

Sinisen villahameen kudottu kuvio ei näy paperinukessa. The woven pattern on the blue wool petticoat is not visible on the paperdoll.  Samppa Lahdenperä & Turun museokeskus. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Museolle hame on kulkeutunut vuonna 1903 Heinäjoen kylästä Yläneeltä. Se on ommeltu hulpiosta hulpioon noin 46 cm levyisistä paloista ja sen helman leveys on 228 cm. Hameen etupituus on 93,5 cm ja sen leveys on laskostettu 75,5 cm pituiseen vyötärökaitaleeseen, jonka korkeus on 1,7 cm. Helmaa on jatkettu usealla kapealla kankaan palalla. Kangas on jäykähkön, mutta keveän tuntuista villakamlottia.

En ole muistaakseni törmännyt hameeseen kirjallisuudessa. Suomessa on säilynyt kuitenkin kuviokudotusta villadamastista valmistettuja röijypukuja, joten ehkäpä tähänkin hameeseen on kuulunut aluperin samasta kankaasta valmistettu yläosa.

The petticoat came to the museum in 1903 from Heinäjoki, Yläne. The c. 46 cm wide pieces of fabrics are sewn from selvedge to selvedge, forming a hem of 228 cm. It's 93,5 cm long at the center front, and the width is pleated and gathered to a waist strip that is 75,5 cm long and 1,7 cm wide. The hem is leghtened with several narrow strips of fabric. The feel of the fabric is a little stiff, but surprisingly light wool camlet.

As far as I can remember, I have not encountered this particular garment in any publication I've read. Since few extant jacket and petticoat outfits of pattern woven wool damask have been preserved here in Finland, it might not be a stretch to think that originally this petticoat had a matching top too.

Villadrouget'a? Wool drouget? TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Kankaan alkuperä ei ole tiedossa, enkä muistanut etsiä sen nurjalta puolelta jälkiä leimauksesta. Tiukkakierteisestä kampalangasta kudottussa kankaassa oleva reliefikuvio on näkyvissä vain oikealla puolella.

The origin of this particular textile is not known, and I did forget to look for marks of stamping. The beatiful relief design is only visible on the right side of this beautiful worsted fabric.

Nurjan puolen palttinasidos. The plain weave as seen from the reverse side. TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Se muistuttaa läheisesti esimerkiksi Nordiska Museetin kokoelmissa olevan punaisen röijyn ja liivin kangasta... (Ks. alta löytyvät linkit)  Ja arvatkaapa mistä löytyi sinisenä samankaltaista kangasta? No tietenkin samasta paikasta eli Ruotsista!  

The design of the pattern is very similar to the red fabrics used for a jacket and a "livstycke"... (See the links at the end of this post)  And just guess where one can find an example of a similar textile in blue? From the same place of course: Sweden!

Naisen liivi, "livstycke" 1800-luvun ensimmäiseltä neljännekseltä. A woman's vest-like bodice, or, "livstycke", from the first quarter of the 19th century. Nordiska museet

Kyseinen kangastyyppi kuuluu tyyliltään nk. estoffer -nimityken alta löytyvien villakankaiden ryhmään. Nämä kuviokudotut villakankaat olivat suosittuja rokoo-ajalla ja niitä kudottiin myös Ruotsissa. Pylkkäsen mukaan näiden vaihtelevanlaatuisten ja kuvoisten kankaiden nimityksiä olivat flanelli, kalminkki, kamlotti, raski, sajetti, sarssi, satiini, sahlong, velpi ja droguet (tosin Pylkkänen ei kuvaile suuremmin näiden kankaiden eroja). Ehkäpä viimeksi mainittu drouget sopii parhaiten yhteen sinisen hameen kuosin kanssa, sillä samantyyppiseen kuvioon kudottuja silkkikankaita löytyy mm. Turun museokeskuksen ja Nordiska museetin kokoelmista.

Nordiskan antamien tietojen mukaan tämä kyseinen kangastyyppi tunnettiin Ruotsissa ja esimerkiksi Taalainmaalla myös Norgetygin nimellä. Kangasta pidettiin siis norjalaisena kauppatavarana, mutta mahdollisesti osa niistä oli alunperin valmistettu Englannissa ja tuotu Ruotsiin Norjan kautta. Kansannaisten asuissa tämänkaltaiset villakankaat olivat ilmeisesti vielä verrattain harvinaisia 1700-luvulla, mutta ne yleistyivät 1800-luvun taitteen jälkeen.

The type of the fabric here would have been labeled under sc. estoffer. This seems to have been a sort of an umberella term for patterned woolen fabrics. These were very popular during the rococo and also produced in Sweden. According to Pylkkänen, the quality of these fabrics varied and they were known under such different names as flannel, camlet, satin, shalong, and droguet to name a few (although she does ot go into too much detail on the distinction between these). Perhaps the last mentioned droguet fits best with the pattern on the blue petticoat, since silk droguet's with similar designs can be found from both Turku Museum Centres and Nordiska museet's collections.

According to Nordiska, this particular type of fabric was also known as "Norgetyg" in many areas of Sweden, including Dalarna. It was considered to be a Norwegian commodity - but it might have originally been an English product that was sold to Sweden via Norway. Apparently it's use was still relatively rare in common womens garments during the 18th century, but it came more common after the turn of the 19th century.

Yksityiskohta 1770 - 1780-luvuille ajoitetusta solkikengästä, jonka päällinen on silkkidroguet'a. A detail of the silk droguet buckle shoe, dated to the 1770' - 1780's. TMM 6094. Kuva: Finna

Kangas voi siis olla kotoisin niinkin kaukaa kuin Englannista. Estoff-villakankaita sai kuitenkin valmistaa kauppakollegion luvalla myös Suomessa vuoden 1762 jälkeen. Kaksi vuotta luvan myöntämisen jälkeen kisälli Henrik Eklund esitti Turussa näytekappaleet sinisestä ja mustasta raskista ja kamlotista.  Kutomon toiminta oli suurimmillaan sen alkuvuosina. Eklundin kutomo joutui lopettamaan toimintansa joskus vuoden 1780 paikkeilla taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

This being said, the fabric could have been exported from as far away as England, but the Board of Trades did grant a permission to produce estoff-fabrics in Finland after 1762. Two years later, a journeyman Henrik Eklund presented two swatches of blue and black rask and camlet for approval. The production rates were the highest during the early years, but around 1780's Eklunds manufactory closed due to financial troubles.

1700-luvun silkkidroguet'n uudistuotantoa. Alkuperäinen kangaspala on todennäköisesti peräisin Johan Anders Meurmanin silkkikutomosta, joka oli aktiivisimmillaa 1760 - 85. A reproduction of an 18th century silk droguet. The original textile was likely produced in Stockholm in the silk manufactory of Johan Anders Meurman, that was active from 1760 - 85. Duran Textiles: http://www.durantextiles.com/siden/nackros_grey.html

Kuviokudottujen villakankaiden kuviot seurasivat useimmiten aikakauden muotisilkkien kukkamalleja ja toimivat ehkä eräänlaisina kukkasilkkien korvikkeina pienporvariston- ja kansannaisille.  Tutkimus vihjaa, että säätyläistöä palvelleet piiat sovelsivat ajoittain säätyläispuvun piirteitä omaan pukuunsa. Hameen sopii siksi hienosta materiaalistaan huolimatta myös säätyläisnaisen piian vaatevaraston osaksi.

The designs in these pattern woven wool fabrics followed the fashionable silks of the day and in a way substituted the forbidden silks in the wardrobes of the common women and the women of the petite bourgeoisie. Research suggests, that the servant women who served the upper classes sometimes adapted features of the upper class dress into their own wardrobes. Thus, this particular petticoat is not out of place in a gentlewoman's maids wardrobe.

Vyötärökaitale sisäpuolelta katsottuna. The waist strip as seen from the reverse side. TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Helmaa on pidennetty useilla paloilla ja huoliteltu kapealla nauhalla. The hem has been lenghtened with several strips of fabric and neatened with a narrow strip. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Ompeluun käyätetty paksuhko lanka vaikuttaa pellavalta. The rather coarse sewing thread seems to be linen. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Hame kiinnitetään vasemmalta puolelta edestä. The petticoat closes on the left front side. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Lähteet / Sources:

Tiina Kuokkanen, 2014. Vaatetus identiteetin ilmentäjänä – Piikojen pukeutuminen 1700-luvun Oulussa. Pro Gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. (Dress as an expression of identity - Serving womens dress in 18th century Oulu)

Riitta Pylkkänen, 1982. Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 84. Helsinki. (The Dress of Gentlewomen in 18th century Finland)

Lou Taylor, 1973. " An Eighteenth century boy's suit." Costume, 7:1, 38 - 41, DOI: 10.1179/cos.1973.7.1.38 http://dx.doi.org/10.1179/cos.1973.7.1.38
(13.5.2017)

https://digitaltmuseum.se/011023079160/troja (9.5.2017)

https://digitaltmuseum.se/011023537039/livstycke (9.5.2017)

https://digitaltmuseum.se/011023314468/livstycke?i=7&aq=text%3A%22norgetyg%22 (9.5.2017)

https://digitaltmuseum.se/011023314468/livstycke?i=7&aq=text%3A%22norgetyg%22 (9.5.2017)

https://www.finna.fi/Record/musketti_tmk.M20:TMM6094