Sunday, 22 October 2017

Persikanvärinen pellavaröijy 1770- ja 1780-luvun taitteesta -- A peach linen jacket, c. 1770's - 1780's




Photo: neulansimanlapi.blogspot.fi

Tiedättekö sen kutinan kun tekee mieli ommella jotain nopeaa ja kohtalaisen stressitöntä pelkästä ompelemisen ilosta? Tämä röijyksi 1700-luvulla kutsuttu jakku valmistui pari viikkoa sitten, kun ruska oli parhaimmillaan, mutta pääsimme kuvaamaan sen vasta tänään. Koska kyseessä oli nk. stressinpurkuprojekti, päätin käyttää JP Ryanin tunnettua 1700-luvun jakkukaavaa kaavoituksen lähtökohtana. Kyseinen kaava on siitä kätevä, että sen eri osia yhdistelemällä voi valmistaa erilaisia jakkuja, jotka soveltuvat parhaiten vuosien 1760 - 1780-välille tarkoitettujen asukokonaisuuksien osaksi. Jouduin lopulta muokkaamaan kaavaa pienemmäksi (olisi ilmeisesti pitänyt valita pienempi koko), jotta sain jakusta itselleni istuvan. Loppujen lopuksi en siis säästänyt aikaa käyttämällä valmiskaavaa, sillä samassa ajassa olisin voinut yhtä hyvin kuositella koko jakun maallinuken päälle...

Are you familiar with the itching feeling when you long to sew something realtively stress free and quick?  Well, I had that familiar feeling a couple of weeks ago, when I made this 18th century jacket, and we finally got around to photographing it today. Since this was ment to be a quick and relaxing project, I decided to use the well known JP Ryan's pattern for 18th century jackets as a starting point. The pattern is rather nice, since it alows you to mix and match different pattern pieces in order to create different styles to from the c. 1760's to 1780's. In the end, I had to adjust the pattern to fit me (I should have gone for a smaller size), so I could just as well have draped a similar pattern on my dress form in the same time it took me to copy and adjust the whole pattern...


Photo: neulansimanlapi.blogspot.fi


Jakku on ommeltu käsin pellavalangalla ajanmukaisin tekniikoin. Se koostuu kahdesta etu-, sivu- ja takakappaleesta sekä hihoista.  Vuori on valkoista pellavapalttinaa. Jakun alla on uusi puhvihihainen pellava-aluspaita ja Diderot'n vuoden 1776 kaava mukaillen ommeltu kureliivi.  Ruskea pellavahame on ikivanha, mutta totesin sen toimivan täydellisesti tämän uuden jakun kanssa, kun törmäsin  tähän 1770-luvun lopun ranskalaista kokkia esittävään kuvaan. Puolihameen alla minulla on Paperinukke-projektiin tehty suomalaisen palvelustytön alushame ja "pyllytyyny" tuomassa asianmukaista muhkeutta. Jakku kiinnitetään edestä neuloin.

The jacket is entirely hand-sewn with linen thread and period appropriate stitches. It has two front-, side- and back pieces plus sleeves. I used white plainwoven linen to line the jacket. I'm wearing my new shift that has longer puffed sleeves and my 1776's Diderot stays underneath the jacket. The brown linen petticoat is ancient, but when I came across this print depicting a french cook from the 1770's dressed in peach jacket, brown petticoat, and blue stockings I decided it was a perfect match. Underneath I'm wearing my Finnish maid's underpetticoat from my Paper Doll -project, and a bum-pad to add some appropriate oomhp. The jacket is closes with pins at the center front.






Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi



Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


En malttanut olla laittamatta uusia American Duchessilta tilaamiani kenkiä jalkaani, vaikka niiden säihkyvät soljet olivat ehkä liian hienot asun arkisuuteen nähden...

I couldn't resist wearing my new shoes from American Duchess for this photo shoot, even though the blingy buckles made them a bit too fancy for the rest of the outfit....


Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Ihanat saumat!

The lovely seams! 

Ehkä kaikkein ihastuttavinta 1700-luvun vaatteiden valmistamisessa ovat aikakauden  saumarakenteet. Voisin jaaritella niiden nerokkuudesta ikuisuuden, mutta annetaan kuvien puhua.  Alla olevat prosessikuvat ovat eräästä toisesta projektista, jossa saumojen rakenne on sama kuin tässä persikanvärisessä röijyssä. 

Perhaps the most appealing thing about 18th century dressmaking are the seaming and stitching techniques of the era. I could go on and on about the ingenoius ways they used to stitch things together, but I'll let the pictures do the talking this time. The making of pics undearneath are from a different project that had similar seam-structures as this new peach jacket.


Sauma rakentuu seuraavasti: kuvassa alle jäävät päälli- ja vuorikangas, joiden päälle toisen puolen päällikangas taitetaan...

The seams are made accordingly: in the image you can see, that the right side fashion fabric is folded and placed over the fashion fabric and the lining on the left. 


 Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Palat kiinnitetään toisiinsa pienen jaksotetuin takapistoin, jotka näyttävät tältä oikealta puolelta katsottuna.   

The pieces are sewn together with tiny spaced back-stitches that look like this when viewed from the right side.

 
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Tältä sauma näyttää ennen toisen puolen vuorikankaan kiinnittämistä. 

This is what the seam looks like before you attach the other part of the lining.


 Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Seuraavassa vaiheessa toinen vuoripuoli taitetaan...

Next, the edge of the other side of the lining is folded under...


 Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 ... ja ommellaan jo ensimmäisessä vaiheessa kiinnitettyyn vuorikankaaseen niin, että takapistosauman raja ei jää näkyviin

...and sewn to the other part of the lining to hide the back-stitched seam.


Photo: neluansilmanlapi.blogspot.fi

Reunat on huoliteltu pistolla joka tunnetaan ranskankielisellä nimellä le point à rabattre sous la main. Tämä ovela pisto näyttää oikealta puolelta tarkasteltuna etupistolta ja nurjalta puolelta luotospistolta, mutta onkin niiden yhdistelmä.

The edges were neatened with what is known as le point à rabattre sous la main. This clever stitch looks like a running stitch when you view it form the right side and like a hemming stitch from the reverse side, but it's actually a kind of a combination of the two.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi



Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Edit. Diderot'n kureliivin vuosiluvun korjaus vuodesta 1769 vuoteen 1776. The date of pattern for Diderot's stays has been corrected from 1769 to 1776.

Thursday, 11 May 2017

1780-luku: Palvelijattaren hame -- 1780's: A Petticoat for the Maid

Yllätyksellinen kamlottihame

The Surprising Wool Petticoat

 

1700-luvun lopun villakamlottihame. The late 18th century wool petticoat. TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 

Projektin suunnitteluvaiheessa olin lähinnä pohtinut sitä, oliko sinisen hameen kangas kenties palttina- vai toimikassidoksista, sillä se ei käynyt selville paperinuken tiedoista. Yllätys oli suuri, kun laatikosta paljastuneen hameen kangas olikin kuviokudottua villaa! 

While planning this project I didn't really spare too much thought on this object. I was mainly conserned to find out weather the faric had a twill or a plain weave. You can imagine my surprise, when we opened the box and found this beautiful woolen pattern woven textile inside it!


Sinisen villameen kudottu kuvio ei näy paperinukessa. The woven pattern on the blue wool petticoat is not visible on the paperdoll.  Samppa Lahdenperä & Turun museokeskus. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Museolle hame on kulkeutunut vuonna 1903 Heinäjoen kylästä Yläneeltä. Se on ommeltu hulpiosta hulpioon noin 46 cm levyisistä paloista ja sen helman leveys on 228 cm. Hameen etupituus on 93,5 cm ja sen leveys on laskostettu 75,5 cm pituiseen vyötärökaitaleeseen, jonka korkeus on 1,7 cm. Helmaa on jatkettu usealla kapealla kankaan palalla. Kangas on jäykähkön, mutta keveän tuntuista villakamlottia.

En ole muistaakseni törmännyt hameeseen kirjallisuudessa. Suomessa on säilynyt kuitenkin kuviokudotusta villadamastista valmistettuja röijypukuja, joten ehkäpä tähänkin hameeseen on kuulunut aluperin samasta kankaasta valmistettu yläosa.

The petticoat came to the museum in 1903 from Heinäjoki, Yläne. The c. 46 cm wide pieces of fabrics are sewn from selvedge to selvedge, forming a hem of 228 cm. It's 93,5 cm long at the center front, and the width is pleated and gathered to a waist strip that is 75,5 cm long and 1,7 cm wide. The hem is leghtened with several narrow strips of fabric. The feel of the fabric is a little stiff, but surprisingly light wool camlet.

As far as I can remember, I have not encountered this particular garment in any publication I've read. Since few extant jacket and petticoat outfits of pattern woven wool damask have been preserved here in Finland, it might not be a stretch to think that originally this petticoat had a matching top too.


Villadrouget'a? Wool drouget? TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Kankaan alkuperä ei ole tiedossa, enkä muistanut etsiä sen nurjalta puolelta jälkiä leimauksesta. Tiukkakierteisestä kampalangasta kudottussa kankaassa oleva reliefikuvio on näkyvissä vain oikealla puolella.

The origin of this particular textile is not known, and I did forget to look for marks of stamping. The beatiful relief design is only visible on the right side of this beautiful worsted fabric.



Nurjan puolen palttinasidos. The plain weave on the reverse side. TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Se muistuttaa läheisesti esimerkiksi Nordiska Museetin kokoelmissa olevan punaisen röijyn ja liivin kangasta... (Ks. alta löytyvät linkit)  Ja arvatkaapa mistä löytyi sinisenä samankaltaista kangasta? No tietenkin samasta paikasta eli Ruotsista!  

The design of the pattern is very similar to the red fabrics used for a jacket and a "livstycke"... (See the links at the end of this post)  And just guess where one can find an example of a similar textile in blue? From the same place of course: Sweden!

Naisen liivi, "livstycke" 1800-luvun ensimmäiseltä neljännekseltä. A woman's vest-like bodice, or, "livstycke", from the first quarter of the 19th century. Nordiska museet

Kyseinen kangastyyppi kuuluu tyyliltään nk. estoffer -nimityken alta löytyvien villakankaiden ryhmään. Nämä kuviokudotut villakankaat olivat suosittuja rokoo-ajalla ja niitä kudottiin myös Ruotsissa. Pylkkäsen mukaan näiden vaihtelevanlaatuisten ja kuvoisten kankaiden nimityksiä olivat flanelli, kalminkki, kamlotti, raski, sajetti, sarssi, satiini, sahlong, velpi ja droguet (tosin Pylkkänen ei kuvaile suuremmin näiden kankaiden eroja). Ehkäpä viimeksi mainittu drouget sopii parhaiten yhteen sinisen hameen kuosin kanssa, sillä samantyyppiseen kuvioon kudottuja silkkikankaita löytyy mm. Turun museokeskuksen ja Nordiska museetin kokoelmista.

Nordiskan antamien tietojen mukaan tämä kyseinen kangastyyppi tunnettiin Ruotsissa ja esimerkiksi Taalainmaalla myös Norgetygin nimellä. Kangasta pidettiin siis norjalaisena kauppatavarana, mutta mahdollisesti osa niistä oli alunperin valmistettu Englannissa ja tuotu Ruotsiin Norjan kautta. Kansannaisten asuissa tämänkaltaiset villakankaat olivat ilmeisesti vielä verrattain harvinaisia 1700-luvulla, mutta ne yleistyivät 1800-luvun taitteen jälkeen.

The type of the fabric here would have been labeled under sc. estoffer. This seems to have been a sort of an umberella term for patterned woolen fabrics. These were very popular during the rococo and also produced in Sweden. According to Pylkkänen, the quality of these fabrics varied and they were known under such different names as flannel, camlet, satin, shalong and droguet to name a few (although she does ot go into too much detail on the distinction between these). Perhaps the last mentioned droguet fits best with the pattern on the blue petticoat, since silk droguet's with similar designs can be found from both Turku Museum Centres and Nordiska museet's collections.

According to Nordiska, this particular type of fabric was also known as "Norgetyg" in many areas of Sweden, including Dalarna. It was considered to be a Norwegian commodity - but it might have originally been an English product that was sold to Sweden via Norway. Apparently it's use was still relatively rare in common womens garments during the 18th century, but it came more common after the turn of the 19th century.


Yksityiskohta 1770 - 1780-luvuille ajoitetusta solkikengästä, jonka päällinen on silkkidroguet'a. A detail of the silk droguet buckle shoe, dated to the 1770' - 1780's. TMM 6094. Kuva: Finna


Kangas voi siis olla kotoisin niinkin kaukaa kuin Englannista. Estoff-villakankaita sai kuitenkin valmistaa kauppakollegion luvalla myös Suomessa vuoden 1762 jälkeen. Kaksi vuotta luvan myöntämisen jälkeen kisälli Henrik Eklund esitti Turussa näytekappaleet sinisestä ja mustasta raskista ja kamlotista.  Kutomon toiminta oli suurimmillaan sen alkuvuosina. Eklundin kutomo joutui lopettamaan toimintansa joskus vuoden 1780 paikkeilla taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

This being said, the fabric could have been exported from as far away as England, but the Board of Trades did grant a permission to produce estoff-fabrics in Finland after 1762. Two years later, a journeyman Henrik Eklund presented two swatches of blue and black rask and camlet for approval. The production rates were the highest during the early years, but around 1780's Eklunds manufactory closed do to financial troubles.


1700-luvun silkkidroguet'n uudistuotantoa. Alkuperäinen kangaspala on todennäköisesti peräisin Johan Anders Meurmanin silkkikutomosta, joka oli aktiivisimmillaa 1760 - 85. A reproduction of an 18th century silk droguet. The original textile was likely produced in Stockholm in the silk manufactory of Johan Anders Meurman, that was active from 1760 - 85. Duran Textiles: http://www.durantextiles.com/siden/nackros_grey.html

Kuviokudottujen villakankaiden kuviot seurasivat useimmiten aikakauden muotisilkkien kukkamalleja ja toimivat ehkä eräänlaisina kukkasilkkien korvikkeina pienporvariston- ja kansannaisille.  Tutkimus vihjaa, että säätyläistöä palvelleet piiat sovelsivat ajoittain säätyläispuvun piirteitä omaan pukuunsa. Hameen sopii siksi hienosta materiaalistaan huolimatta myös säätyläisnaisen piian vaatevaraston osaksi.

The designs in these pattern woven wool fabrics followed the fashionable silks of the day and in a way substituted the forbidden silks in the wardrobes of the common women and the women of the petite bourgeois. Research suggests, that the servant women who served the upper classes sometimes adapted features of the upper class dress into their own wardrobes. Thus, this particular petticoat is not out of place in a gentlewoman's maids wardrobe.




Vyötärökaitale sisäpuolelta katsottuna. The waist strip as seen from the reverse side. TMM 7027. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi



Helmaa on pidennetty useilla paloilla ja huoliteltu kapealla nauhalla. The hem has been lenghtened with several strips of fabric and neatened with a narrow strip.. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi



Ompeluun käyätetty paksuhko lanka vaikuttaa pellavalta. The rather coarse sewing thread seems to be linen. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi




Hame kiinnitetään vasemmalta puolelta edestä. The petticoat closes on the left front side. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi



Lähteet / Sources:


Tiina Kuokkanen, 2014. Vaatetus identiteetin ilmentäjänä – Piikojen pukeutuminen 1700-luvun Oulussa. Pro Gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. (Dress as an expression of identity - Serving womens dress in 18th century Oulu)

Riitta Pylkkänen, 1982. Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 84. Helsinki. (The Dress of Gentlewomen in 18th century Finland)

Lou Taylor, 1973. " An Eighteenth century boy's suit." Costume, 7:1, 38 - 41, DOI: 10.1179/cos.1973.7.1.38 http://dx.doi.org/10.1179/cos.1973.7.1.38
(13.5.2017)

https://digitaltmuseum.se/011023079160/troja (9.5.2017)
https://digitaltmuseum.se/011023537039/livstycke (9.5.2017)
https://digitaltmuseum.se/011023314468/livstycke?i=7&aq=text%3A%22norgetyg%22 (9.5.2017)
https://digitaltmuseum.se/011023314468/livstycke?i=7&aq=text%3A%22norgetyg%22 (9.5.2017)
https://www.finna.fi/Record/musketti_tmk.M20:TMM6094


Monday, 8 May 2017

1780-luku: Palvelustytön ja säätyläisnaisen nutut -- 1780's: The maids and the mistresses short gowns

Kaksi nuttua, yksi kullekin säädylle

Two short gowns, one for each order 


Vadelmanpunainen nuttu, sininen villamekko ja nahkakengät Kalastajankadun tekstiilikonservaattorin pöydällä. The rasberry red short gown, the wool petticoat and the leather shoes. Textile conservation in Kalastajankatu, Turku. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Jokainen rekonstruktio alkaa tutkimuksesta. Hienointa on, mikäli objekti on säilynyt, mutta joskus työn joutuu tekemään toisenlaisten lähteiden, kuten kuvien, fragmenttien, tutkimuskirjallisuuden ja näihin liittyvän tietotaidon soveltamisen kautta. Tämän Paperinukke-projektiksi ristimäni haasteen lähtökohdat ovat siinä mielessä onnelliset, että esikuvina toimivat kokonaiset säilyneet esineet, joten mahdollisia valmistustekniikoita ja materiaaleja ei tarvitse hakea kirjallisuudesta. Toisin sanoen: vaatteet toimivat projektin pääasiallisena lähteenä ja sisältävät kaiken tarvittavan tiedon. Huhtikuussa minulla oli ilo ja etuoikeus päästä kurkistamaan Turun museokeskusen varastoon, jossa paperinukessa esiteltyjä vaatteita ja asusteita säilytetään.


Every reconstruction project begins with research. In an ideal situation, the object is preserved. In other cases you have to piece the object you are attempting to reconstruct from secondary sources, such as images, textile fragments, research articles and books and by the practical knowhow available. This starting point for my "Project: Paperdoll" is rather ideal, since the garments actually exist and are preserved. This makes many things easier, since I do not have to pour through volumes of research in order to find the appropriate materials and techniques. Plainly speaking: the garments are the source and all the information is there. Last April I had the joy and privilege to peak inside the collection storage room in Turku Museum Centre, where they keep the garments and accsessories that are shown in the the paperdoll.   


Nuttu vai röijy?
Is it a short gown or a jacket?

Nuttu 1770 - 1790. Nordiska Museet.
Koska nukkeen kuuluu kaksi nuttua, päätin tarkastella niitä samanaikaisesti, vaikka suunnitteilla oleva rekonstruktio koskeekin vain punaista nuttua. Suomessa käytettyjen ja säilyneiden jakkumaisten vaatteiden terminologia ei ole aina selvää ja joskus käytetyt termit vaihtelevat niin tutkimuskirjallisuudessa kuin kokoelmatiedoissa. Alla olevat vaatteet on nimetty Riitta Pylkkäsen Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla (1982) nutuiksi. Aikalaislähteissä kyseisen termin ruotsinkielinen vastine on "kofta" tai "kåfta". Kuitenkin punaista vaatetta saatetaan nimittään etenkin kansallispukuja koskevassa kirjallisuudessa röijyksi. 
Nutun ja röijyn ero löytyy Pylkkästä mukaillen leikkauksesta: nuttu leikataan kahdesta yhtenäisestä etu- ja takakappaleesta, jotka ommellaan yhteen keskitakasaumasta ja sivuilta niin, että yhtenäinen sauma kulkee hihansuusta helmaan. Röijynä pidettävissä jakuissa sen sijaan on erilliset istutetut hihat ja olkasaumat. Molemmat vaatteet saattavat näyttää kauempaa hyvin samankaltaisilta. Aikakauden räätäleiden voi kuitenkin olettaa tehneen selvän eron näiden jakkutyyppien välillä, sillä vaadittavien mittojen määrä oli röijyssä suurempi kuin nutussa. Nuttu oli lähinnä rokokooajan säätyläisnaisten arkivaate, jonka hienommat versiot kelpasivat myös juhlaan. Röijyä pidettiin vielä tuolloin kansanomaisena vaatteena. 1700-luvun lopulla uusklassismin ja luonnollisuuden ihailun myötä röijyt ilmestyivät myös säätyläisnaisten vaatevarastoihin ja perukirjoihin Kustaa III:n nimeä kantavalla aikakaudella. 



 1700-luvun loppupuolen ruotsalaisessa kuviokudotussa villakamlottiröijyssä on istutetut hihat. The pattern woven wool jacket from the latter part of the 18th century Sweden has separately cut and set sleeves. Nordiska museet.

Since there are two sc. short short gowns in the set, I decided to take a look at them both, although I've only planned on attempting to reconstruct the red one of the two. The terminology of the extant jacket type garment in Finland is not always clear and can vary in different publications and collections. I've followed the terminology used by the Finnish costume historian Riitta Pylkkänen in Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla (The Dress of Gentlewomen in 18th century Finland) (1982) and use the term short gown in translation. The swedish word in contemporary records is "kofta" or "kåfta". Despite this, the red garment is often referred to as a jacket ("tröija" in Swedish and "röijy" in Finnish) in the litterature conserning folkdress. 

There seems to have been a rather clear distinction between the two, though: the short gowns in Finland were cut with two undivided front- and back pieces. These were sewn together at the center back seam and at the side seams that run from the sleeve opening to the hem. The jackets called "röijy" had separately set sleeves and shoulder seams. Though the look and shape of these garments could be very simialr, the distinction between the two was most likely clear to the tailors of the day, since the amount of measurments required to make a "nuttu" or a "röijy" differed considerably. During the rococo the short gown/nuttu was an everyday garment for the gentlewomen and the finer ones could also be used on festive occasions. The jacket/röijy was considered to be a commoners garment until the last quarter of the century. At this time, the neoclassical ideals and admiration of the natural gave the common jacket/röijy a boost and it landed into gentlewomen's wardrobes and wills during the epoch named after king Gustav III.


Punainen nuttu
The red short gown  

1780-luvun nutun etupuoli. Etuosan valkoiset langat ovat ilmeisesti myöhempi lisäys. Nuttu on suljettu todennäköisesti neuloin. The front of the 1780's short gown. The white threads seem to be a later additon. The garment was most likely pinned suht with needels. TMK 6120. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Vadelmanpunainen nuttu on peräisin Salon Uskelasta ja se on ajoitettu 1780-luvulle ja saapunut museolle 1899. Tekstiilikonservaattori Tanja Huikurin kurkistus mikroskooppiin vahvisti vadelmanpunaisen kankaan kuteen ja loimen olevan villaa. Tiukkakierteisestä langasta kudottu palttinasidoksinen kangas on nk. villakamlottia, jota kansannaiset käyttivät usein arvokkaimpien liivien, nuttujen ja röijyjen materiaalina. Kyseinen röijy on myös Salon naisen kansallispuvun röijyn esikuva.

The rasberry red short gown comes from Salo Uskela and it's dated to 1780's. With a peak in to the microscope, textile conservator Tanja Huikuri could confirm that both the weft and the wrap are wool. The tightly spun plainwoven fabric is called "kamlott" in contemporary sources. It was a valued and popular choice of fabric for bodices, jackets and short gowns among the common women in Finland at the time. This short gown is also the model for the woman's folk dress in Salo.

Kimonohihaisessa nutussa ei ole lainkaan olkasaumoja eikä erillistä liitoskohtaa hihan ja vaatteen välillä. The kimono sleeved short gown does not have any seams at the shoulders or between the sleeves and the body of the garment. TMK 6120.
Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


 
Nutun selässä on haarukkaleikkaus, jonka ansiosta sivusaumat asettuvat selän puolelle. The back has a fork-shaped cut that moves the sides seams towards the back. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi





Nutun vuorikangas on vaaleaa ja karkeahkoa kasvikuituista palttinakangasta, todennäköisesti pellavaa, hamppukangasta tai näiden sekoitetta. Takaosan helmakörtit ja sivukiilat oli vuorattu ohuemmalla kankaalla kuin muu nuttu. The lining appears to be made of a coarser plain woven plant fibers, possibly linen, hemp or a blend of each. The back skirts of the hem and the side gore were lined with a finer fabric. TMK 6120. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi
 
Vadelmanpunainen villakamlotti on tiheäsidoksinen, mutta langan laatu vaihtelee paikoitellen. Huolitteluun on käytetty osin tai täysin valkaistua lankaa, joka on todennäköisesti pellavaa. Kuitenkin osa saumoista on silmämääräisesti tarkasteltuna ommeltu erivärisella, tumman rusehtavalla langalla. Se, onko langan tumma sävy värjäyksen tai esimerkiksi likaantumisen tulos, jäi arvoitukseksi. The rasberry red wool is densly woven, but the quality of the thread varies here and there. The sewing thred used for finnishing appears to have been partially or complitely bleached linen. But, a closer inspection reveals that some of the seams have been sewn with a dark brownish thread. But, are they dyed or just smudged with dirt? TMK 6120. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Helmakörtti vuoripuolelta kuvattuna. The skirt of the hem pictured from the inside. TMK 6120. Kuva / Photo:neulansilmanlapi.blogspot.fi





Sininen nuttu
The blue short gown

TMK 15284. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Sininen silkkunuttu edustaa myöhempää muotisuuntausta ja se on ajoitettu 1780 - 1790-luvuille. Sen vaihtelevan levyinen raitakuosi on kauniisti hohtavaa silkkiä ja vaate on silmämääräisesti tarkasteltuna erittäin hyvässä kunnossa. On melkein mahdotonta uskoa, että sillä on ikää yli 200 vuotta. Kokoelmiin se on liitetty 1958. Ompelujälki on siistimpää kuin punaisessa nutussa, joka saatta osin johtua ohuemmaista ompelumateriaaleista.

The other short gown represents a later style and it's dated to 1780's - 1790's. The fabric is very fine with a varying woven striped and still retains much of it's original shine. It's almost mindboggling to imagine that the garment is really over 200 years old. It was added to the collections in 1958. The stitching looks neater in comparison to the red garments - perhaps due to the finer materials used here.

Lyhytehlmainen nuttu on vuorattu raidallisella kasvikuituisella palttinakankaalla. The short skirted short gown is lined with a plainwoven vegetable fiber fabric. TMK 15284. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Myös tässä 1700-luvun lopun nutussa on muodikas haarukkaleikkaus ja kimonohihat. This short gown has similar kimono sleeves and the fashinable fork-like back as the red one. TMK 15284. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Hihaa on jatkettu erillisellä palasella. Tämä viittaa todennäköisesti siihen, että silkkikankaan alkuperäinen leveys ei ole riittänyt yhtenäisesti leikattuihin hihoihin. The sleeve has been continued with an additional piece of fabric. This suggests that the original width of the fabric was not wide enough for the garments sleeves to be cut as one with body. TMK 15284. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Sivukiila levittää muutoin niukkalinjaisen nutun helmaa vyötärön alapuolella. Kiilan vuori on ommeltu yliluottelupistolla päältä päin. The side gores widen the hem below the waistline. The lining is pieced and stitched from the right side with visible stitching. TMK 15284. Kuva / Photo: neulansimanlapi.blogspot.fi









Paperinukke ja kokoelmat -- The paper doll and the collections


Projekti: 1780-l.: Inspiraatio
Project 1780's: The inspiration


Kustavilaistyylisen paperinuken kansi. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. The cover of the Gustavian styled paperdoll. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Kustavilaistyylinen paperinukke
A paper doll in the Gustavian style of the late 18th century 

Uuden ompeluprojektini inspiraationa toimii aiemmassa julkaisussa mainittu Samppa Lahdenperän piirtämä paperinukke. Tässä osiossa esittelen hieman sitä ja sen sisältöä, sillä sain luvan julkaista siitä pieniresoluutioisia kuvia. Tässä kirjoituksessa esittelen paperinukkea ja tarkastelen sen tarjoamaa tietoa.

Paperinukessa olevien tietojen mukaan se julkaistiin vuonna 1995. Nukkesettiä myytin ainakin Turun linnan museokauppa Fataburin henkilökunnan muistin mukaan vielä 2009 - 2010, jonka jälkeen sitä ei ole tilattu lisää. Kuvituksesta vastannut Samppa Lahdenperä on ammatiltaan pukusuunnittelija-lavastaja. Hän on suunnitellut teatteripuvustuksia etenkin historiallisiin näytelmiin ja myös satunäytelmiin, oopperaan ja musikaaleihin ja televisioon. Opiskellessan Helsingin yliopistossa taidehistoriaa ja näytelmäkirjallisuutta, Lahdenperä työskenteli myös kuvittajana.

Huom! Paperinukke on suojattu kokonaisuudessan tekijänoikeuksilla. Kuvia ei saa jakaa ilman Turun museokeskuksen ja blogin pitäjän lupaa. 

Turun museokeskus. Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


As I've mentioned before, the inspiration behind my new sewing project comes from the paperdoll set drawn by Samppa Lahdenperä. I'm happy to tell you that I recieved a permission to share some low resolution photos of this object. In this post I'll introduce you to the object at hand and take a look at the information it can give.

In my copy, the publishing is dated to 1995. After asking around, I found that the paperdoll set was sold out around 2009 - 2010 in the museum shop Fatabur in Turku Castle. The illustrator Samppa Lahdenperä has had a long career as a costumer and a set-designer. He has designed costumes for stage and screen, and especially for both historical and fairytale plays, the opera and musicals. While studying art history and drama at the University of Helsinki, Lahdenperä worked as an illustrator in different projects.

Obs! The paperdoll set is copyrighted material. I'll kindly ask that you would not share the photo's without the permission of Turku Museum Centre and the blogger.  

 
Turun museokeskus. Samppa Lahdenperä. Turku Museum Centre. Samppa Lahdenperä. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Paperinukke
The Paperdoll

Paperinuken sisältö muodostuu A3 kokoisesta kuoresta ja kahtia taitetusta paperinukkearkista, joka sisältää säätyläisrouvan ja palvelustytön  hahmot sekä asukokonaisuudet. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu suomeksi ja ruotsiksi kirjoitettu tekstiliite, jossa hahmojen maailmaa on elävöitetty fiktiivisillä otteilla luutnantinrouva Eleonora Finckenbergin päiväkirjasta. Myös esikuvina käytettyjen pukujen kokoelmatiedot löytyvät tekstiliitteestä.

The paperdoll set is combined of an A3 size envelope and a folded paperdoll set, that includes the two figurines with their garb. In addition, there is a text sheat which includes fictitious excerpts from the diary of lieutenants wife Eleonora Finckenberg. It also includes information about the referenced garments form the collections of Turku Museum Centre. 

Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansimanlapi.blogspot.fi




Teksti: Riitta Kajala ja Leena Koivumäki. Turun museokeskus. Text: Riitta Kajala and Leena Koivumäki. Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Palvelusneito Annan asuvaihtoehtoihin kuuluu vain yksi vaatekerta asusteineen: nahkakengät, villasukat, aluspaita, alushame, myssy, pellavahuivi, sininen villahame, villanuttu, pellavaesiliina ja kudottu villahuivi. Annan niukka puvusto saattaa luoda kuvan menneisyydestä, jossa palvelijat omistivat vain yhden vaatekerran. Tutkimustieto antaa asiasta kuitenkin hieman erilaisen kuvan: sen mukaan kaupunkien palvelijoilla oli usein yhtä lukuisa vaatevarasto kuin aikakauden talonpoikaisemännillä. Esimerkiksi oululaisten palvelijattarien perukirjoihin on merkitty keskimäärin viisi puolihametta ja kahdesta kolmeen röijyä. Röijyn sijaan osa saattoi omistaa nutun. Se kuinka hyvin Oulun kaupungin tiedot ovat sovellettavissa Länsi-Suomen alueelle tai Turun kaupunkiin selviää ainoastaan vertailevalla tutkimuksella.

The servant girl Anna's garment options include only one set of clothes, including accessories: leather shoes, woolen stockings, a shift, a petticoat, a cap, a linen scarf, a blue wool skirt, woolen jacket like short gown, a linen apron and a woven wool shawl. This might lead you to belive that servants and common women only had one set of clothing. However, research suggests, that many servant women in towns had as many garments listed in their wills as their contemporary peasant housewives. For example, the servant women in Oulu owend approximately 5 petticoats and around 2 - 3 jackets. Those who did not own jackets usually had a short gown instead. The question how well these statistics correspond with the situation in Western Finland and the city of Turku can only be revealed by further research.
 

Kuvassa näkyvät villashaali (TMK) , vadelmanpunainen nuttu (TMK 6120), sininen villahame (TMK 7027) ja nahkakengät (TMK 2467) löytyvät Turun museokeskuksen kokoelmista. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. The woolen shawl, the rasberry red short gown, the blue wool petticoat and the leather shoes can be found in the collections of Turku Museum Centre. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Kartanon rouvan monipuolinen  puvusto sen sijaan tuo hyvin esille säätyläisnaisten monipuoliset pukeutumisen mahdollisuudet. Rouvan hahmo on puettu lyhythihaiseen aluspaitaan, röyhelöhelmaiseen alushameeseen, pellavasukkiin, solkikenkiin ja kureliiviin. Monipuoliseen pukuvalikoimaan lukeutuvat silkkinuttu ja kaulahuivi, kirjailtu silkkihame ja esiliina, vanutikattu silkkihame eli tupi (ruots. stubb), sininen englantilainen silkkipuku, phaeton, viitta, vaihtokengät ja silkkipuku, ratsastuspuku ja kaksi erilaista hattua. Todellisuudessa säätyläisnaisten arkipukeutuminen ei välttämättä eronnut suuresti palvelusväen naisten tai porvariston pukeutumisesta. Puolihame ja nuttu tai jakku toimivat yhtä lailla naisväen arkisena vaatepartena säätyyn katsomatta. Suurimman eron tekivät materiaalit, sillä esimerkiksi silkin käyttö oli rahvaan naisilta kielletty sellaisia asusteita kuin huiveja ja päähineitä lukuun ottamatta.

The gentlewoman is dressed in a short sleeved shift, an under petticoat with a ruffled edge, buckled shoes and stays. The diverse selection of clothes include a silk short gown and a scarf, an embroidered silk skirt and an apron, a quilted satin skirt (in Swedish stubb), an English gown, a paheton, a cape, silk pumps and another silk dress plus a riding gown and two different hats. In everyday life, the dress of gentlewomen and their maids or the bourgeoise women did not always differ greatly. A petticoat and a short gown or a jacket made up the basis of women's everyday wardrobe regardless of class. The distinction lay more in the materials than the shape of the clothes, since certain luxury fabrics like silk were reserved only for the upper classes. Common women were only allowed to use silk in their accessories, like scarfs and headwear.
 


Silkkipuku (TMK 9002), kaulaliina (TMK 15526:5), silkkinuttu (TMK 15284), tupi (TMK 8240), kirjoittu silkkihame (TMK 10841), puuvillasukat (TMK 9764) ja kengät (TMK 10895) solkineen (TMK 3320) kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus. The silk gown, the scarf, the silk short gown, the quilted petticoat, the embroidered silk petticoat, the white cotton stockings and the shoes with their buckles can be found in the collections of Turku Museum Centre. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Kuomuhuppu phaeton (TMK 16800:8), viitta ja muhvi (TMK 8235), kirjailtu silkkitaftipuku (TMK 2491), siniset silkkiavokkaat (TMK 8264) ja taftisilkkijakku (TMK 7280), kirjailtu silkkiliivi (TMK 14064) ja kävelykeppi (TMK 7156) kuuluvat museon kokoelmiin. Samppa Lahdenperä ja Turun museokeskus.The phaeton, the cape and the muff, the embroidered gown of silk taffeta, the blue pumps and the brown taffeta jacket, the embroidered vest and the walking stick belong to the museums collections. Samppa Lahdenperä and Turku Museum Centre. Kuva / Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi


Keitä Eleonora ja Anna olivat?
Who were Eleonora and Anna?

Pienimuotoisen taustaselvityksen kautta sain selville, että ainakin Eleonoran hahmon takaa löytyy oikea historiallinen henkilö: Agatha Eleonora Finckenberg (1754 - 1804), omaa sukua De la Myle. Eleonora oli naimisissa luutnantti Johan Adolf Finckenbergin (1709 - 1795) kanssa. Avioliitosta syntyi ilmeisesti vain yksi lapsi, Johan Adolf Fredric Finckenberg (1789 - 1806), joka menehtyi vain 16-vuoden ikäisenä, kaksi vuotta äitinsä kuoleman jälkeen. Perheenjäsenten kuolinpaikaksi on merkitty Nauvo, joten ehkäpä he kuolivat kotonaan, 1760-luvulla rakennetussa Käldingen kartanon päärakennuksessa.

Osalla kuvatuista vaatteista on myös yhteys De la Mylen ja Finckenbergien sukuun. Esimerkiksi vaaleanpunainen tupi on saapunut kokoelmiin Käldingen kartanosta ja sininen englantilainen puku Raision Upalingon kartanosta.



Aamutoiletti. Pehr Hilleström, 1700-luku /The morning toilette by Pehr Hilleström, 18th century. Bukowski


A cursory internet background check reveals that at the other figurine is based on a historical person: Agatha Elonora Finckenberg (1754 – 1804), neé De la Myle. She was married to lieutenant Johan Adolf Finckenberg (1709 – 1795). The marriage produced a son, Johan Adolf Fredric Finckenberg (1789 – 1806), who died only two years after his mothers death, aged 16. According to the records, all three died in Nauvo, where they had a manor house called Käldinge, that was built in the 1760’s.

Some of the garments have a straight connection to the family De la Myle and Finckenberg. For example, the pink quilted petticoat comes from the manor house of Käldinge and the blue English gown from the manor house of Upalinko in Raisio.


Upalingon kartano Reinhold Hausenin kuvaamana 1900-luvun alussa. Päärakennuksen rakennutti hovioikeudenneuvos Johan Torsten Molander vuosien 1829-45 välillä. Museovirasto. The Manor of Upalinko. Photographed by Reinhold Hausen in the beginning of the 20th century. The main building was built by Johan Thorsten Molander in 1829 - 49. Finnish National Board of Antiquities


Palvelustyttö Annan hahmon tausta ei ole yhtä helposti selvitettävissä. Loppujen lopuksi hahmon fiktiivisyyden asteella ei välttämättä ole kovin suurta merkitystä, sillä teksti on harmoniassa rahvaan naisia käsittelevän tutkimuskirjallisuuden kanssa ja luo palvelustytöstä muista lähteistä todennettavan aikakaudelle tyypillisen hahmon. Ehkäpä tämä on ollutkin kirjoittajien tarkoituksena?

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että 1700-luvulla ”Annan” kaltaisia rahvaan naisia ja tyttöjä palveli erilaisissa kotitaloustehtävissä ennen avioitumistaan. Tilattomien naimattomien rahvaan naisten edellytettiin astuvan palvelukseen 15-vuoden iässä ja palvelusväki palkattiin tavallisesti vuodeksi Mikkelinpäivänä sadonkorjuun jälkeen. Isäntäväkeä saattoi siis halutessaan vaihtaa vuosittain. Isännätön ja tilaton mies tai nainen voitiin tuomita irtolaisuudesta. 

Karkeasti ottaen piikojen tehtävät jakautuivat ulko- ja sisätöihin. Vaikka päärakennuksessa tapahtuvaa sisäpiian työtä ehkä arvostettiin enemmän, olivat kokeneet karjapiiat yhtä lailla haluttua työvoimaa. Tekstissä Annan kuvaillaan mm. auttavan emäntäänsä pukeutumisessa ja huoltamassa arvokasta silkkipukua. Tämän kaltaisia tehtäviä hoitivat taidoiltaan erikoistuneet sisäpiiat, joista osa yleni emäntänsä henkilökohtaisiksi kamarineitsyiksi. Isäntäväen kanssa läheisesti työskentelevältä palveluskunnalta edellytettiin usein hyvien käsityötaitojen lisäksi ruotsin kielen taitoa ja kielitaito saattoi olla jopa avain parempiin työoloihin. Näiden lisäksi sopivat käytöstavat saattoivat auttaa tavallista piikaa ylenemään palvelusurallaan. Uskolliset monivuotiset palvelijat voitiin palkita esimerkiksi tavallista korkeammalla rahapalkalla. 

Kaikki palveluksessa olevat piiat eivät kuitenkaan olleet nuoria tyttöjä. Merkittävä osa piioista palveli noin 30-vuotiaiksi asti. Pidempi palvelusura mahdollisti etenemisen lisäksi tärkeiden taitojen opettelua ja antoi mahdollisuuden säästää rahaa tulevaa avioliittoa varten. Useimmiten palvelusaika oli välivaihe lapsuuden ja avioliiton välillä, mutta osa pysyi palveluksessa koko elämänsä. Pidemmän työuran tehneellä piialla olikin suhteellisesti enemmän valinnanvaraa tulevaa puolisoa ajatellen, kuin talontyttärellä tai säätyläisneidoilla, jotka naitettiin useammin nuorempina suoraan isänsä talosta aviomiehen hoiviin. 


Palvelustyttö on pukeutunut punaiseen pitkähelmaiseen nuttuun. Pehr Hilleström, 1700-luku. The serving girl is dressed in red short- or bed gown with a relatively long hem. Pehr Hilleström, 18th century. Wikimedia Commons




Pehr Hilleström, 1774. Artnet.


The story behind Eleonora’s servant girl Anna is more of a mystery. In the end, the degree of fictionality is perhaps not too important, because the text is in line with what we know about the fate and circumstances of the common women of the era, and the text does a good job of creating a credible and a typical figure.

In general, the common women of the 18th century like “Anna” worked in domestic service for a period in their life before marrying. The landless and unmarried common women were expected to take up a position after turning 15. Servants were usually hired for a year, from after the harvest. Those without a position and a household of their own could be convicted of vagrancy. Women’s tasks differed between out- and inhouse duties. Although the position of an inhouse maid was more valued than that of an outhouse servant, the kind of specialized outworkers like skilled milkmaids were also sought after and valued. 

The text describes Anna helping dressing up her mistress and taking care of a precious silk gown. These duties would have been the chores of a specialized and skilled inhouse servant, and these skills could help a servant to gain a postions as her mistresses personal chambermaid. The servants who worked in close proximity to their employers required language skills as well, and sufficient Swedish could open up new job opportunities and even better working conditions for the workforce. The ability to sew and pleasant manners were also a key to those seeking inhouse work and advancement. Loyal long-term servants could rise to a important positions and receive higher vages.

However, not all serving women were young girls. A significant number of the women stayed in service for an extended period and married only around the time they turned 30. A longer career gave servants and maids an opportunity to save up for their future marriage and gave them time to acquire important skills. Still, most often a career in service was an intermediate period between childhood and marriage. The economical advance of a prolonged service also gave women more freedom of choice in choosing their spouse, than for those of the landed commons and gentlefolk, who were usually married straight from their fathers home. 


Rouva ja piika. Pehr Hilleström, 1700-luku. The mistress and her maid by Pehr Hilleström, 18th century. Bukowski



--
Kaiken kaikkiaan tämä Kustavilaisen ajan säätyläisrouva ja palvelustyttö -paperinukke on hieno esimerkki siitä, kuinka museoiden kokoelmia voidaan tehdä monella tavalla tunnetuksi. Nykyajan lapselle paperinuket eivät kuitenkaan ole välttämättä yhtä viehättävä leikkikalu kuin vielä parikymmentä vuotta sitten ja vanhemmalle polvelle paperinuket ovat ehkä ensisijaisesti nostalgian sävyttämä keräilykohde. Joka tapauksessa teos saattaa myös toimia innoittajana ja herättää kiinnostuksen omaan kulttuuriperintöön ja vertailussa hieman tuntemattomampaan suomalaiseen pukuhistoriaan. Idean päivittäminen virtuaaliseksi olisi ehkä tätä päivää ja tarjoaisi esimerkiksi kouluikäisille mahdollisuuden eläytyä menneisyyden ihmisten elämäntilanteisiin ja oppia samalla jotakin menneisyydestä. Eräs vertailukohde löytyy Colonial Williamsburgin sivuilta.

All in all, this particular paperdoll set is a charming example of how museums can make their collections known to a wider public. Yet, for today’s children, a paper doll might not be as popular a toy as it was still a couple of decades ago. For the elder generations paper dolls might be more of a nostalgic collectors item. In this case, this particular set offers something more than just the dolls. It might even spark an interest towards the Finnish cultural heritage and our less known costume history. An updated game-like digital version could offer the school children of today a window to the past and it’s people, and an opportunity to learn. An example of can be found from Colonial Williamsburg website.




Lähteet / Sources:

Johanna Ilmakunnas, 2011. Kartanot, kapiot, rykmentit. Erään aatelissuvun elämäntapa 1700-luvun Ruotsissa. SKS. Helsinki

Tiina Kuokkanen, 2014. Vaatetus identiteetin ilmentäjänä - Piikojen pukeutuminen 1700-luvun Oulussa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201410161941.pdf (8.5.2017) (Dress as an expression of identity - Serving womens dress in 18th century Oulu)

Tiina Miettinen, 2015. Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600 - 1700-luvuilla. Atena. Keuruu. (The maids kingdom. Women, work and family during the 17th and 18th century)



Riitta Pylkkänen, 1982. Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 84. Helsinki. (The Dress of Gentlewomen in 18th century Finland)
 
https://www.geni.com/people/Johan-Finckenberg/6000000000108604535 (8.5.2017)
https://www.geni.com/people/Agatha-Finckenberg/6000000001391090299
(8.5.2017)
https://www.geni.com/people/Johan-Finckenberg/6000000001391259101
(8.5.2017)
http://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3747
(8.5.2017)
http://kulperi.blogspot.fi/2014/07/rouva-fortuna-nauvossa.html
(8.5.2017)
http://www.nba.fi/rky1993/kohde1679.htm
(8.5.2017)