Viikinkinaisen asukokonaisuus --- My Viking ensemble

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

En oikeastaan harrasta rautakautta, mutta en silti voi olla ihailematta viikinkien ja muinaissuomalaisten komeita pukuja. Suomessa järjestetään kuitenkin vuosittain moni hienoja tapahtumia jotka sijoittuvat juuri rautakauteen, joten päätin tänä kesänä saattaa viikinkiaikaisen asukokonaisuuteni kuntoon, jotta voisin ottaa näihin paremmin osaa. Suomalaisen muinaispuvun esiliina ja peplos valmistuvat ehkä jossain vaiheessa...
 

I don't really do much iron age re-enactment or living history, but as a dress and textile nerd I can't help admiring the handsome clothing Iron Age Vikings and Finns used to wear. There are also many nice Iron Age events here, and that is why I finally decided to put my Viking gear in order. My Finnish Iron Age garb still needs an apron and the peplos....

Alusmekot

Under tunics

Tämä Bocktenin miehen mekon kaavoilla valmistettu keltaruskea villamekko valmistui vuosia sitten. Villa on Medeltidsmoden karkeahkoa toimikasta. / This brownish yellow wool dress is cut after the Swedish bocksten man's tunic. The coarse twill woven wool was bought from Medeltidsmode. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Villamekon alla minulla on samalla kaavalla leikattu pellavainen aluspaita, serk, jotka voidaan pitää myös sellaisenaan olkainmekon alla. Ohut ja tiheä valkaisematon pellava on Finkoniasta. Se on ommeltu pellavalangalla. / Underneath I'm wearing a linen smock, serk, that can also be used alone with the aprondress. The thin but dense unbleached linen is from a Finnish shop called Finkonia. It's sewn with linen thread.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Smokkr

Keltaisen mekon päälle puetaan sinisestä timanttikuvioisesta villasta valmistettu olkainmekko, smokkr. Mekko on ommeltu käsin villalangalla. / On top I'm wearing a blue diamond patterned wool aprondress, smokkr. The dress is handsewn with wool thread. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Yhtään kokonaista olkainmekkoa ei ole säilynyt. Tutkijoiden teoriat mekkojen mallista ja leikkauksesta vaihtelevat. Ne perustuvat tekstiilifragmentteihin, koruihin ja niiden sijaintiin rautakautisen haudan vainajan jäännösten päällä, sekä joihinkin aikalaiskuviin. / No complete surviving aprondress exists. There are different theories as to how they were constructed that are based on textile fragments, brooches, and their positioning on the body in the excavated graves, plus some pictorial evidence. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Olkainmekkoni oli ollut enemmän tai vähemmän käyttövalmiina jo useamman vuoden. Se oli alunperin leikattu kolmesta palasta Nille Glaeselin kirjan kaavan mukaan. En kuitenkaan ollut tyytyväinen mekon istuvuuteen, joten laitoin sen palasiksi, lisäsin sivukappaleet etu ja takakappaleiden väliin ja istutin sen uudelleen. Siksi takakappaleet ovat tavallista kapeammat, mutta nyt mekko ainakin myötäilee notkoselkääni! / My aprondress had been in more or less usable condition for years. It was originally cut after the three pieced pattern in Nille Glaesel's book. Since I'd never been happy with the fit and the general shape, I decided to take it apart, add side pieces between the front and the back pieces, and refit it. This is why the two back pieces are a bit too narrow, but at least now the dress follows the line of my swayback!
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Avokaulainen takki

Coat with a deep neckline 

 

On epäselvää käyttivätkö viikinkinaiset lainkaan kaftaanityyppisiä takkeja, kuten Birkan löytöjä tutkinut Inga Hägg on esittänyt. Jotkin tutkijat, kuten esimerkiksi Thor Ewing pitävät tätä epätodennäköisenä ja ovat ennemminkin sitä mieltä, että naiset käyttivät kaftaanin sijaan suorakaiteen muotoista vaippaa, kuten muinaissuomalaiset naiset. Tulkinnan varaa siis löytyy!

It's not clear wether Viking women wore a caftan type garment at all, as Inga Hägg who studied the finds from Birka has suggested. For example, Thor Ewing  finds this proposition unlikely. He thinks that women wore a rectangular cloak instead, like Iron Age Finnish women. That been said, there is clearly room  for interpretation!

Takissa on kaksi etukappaletta, kaksi sivukiila molemmilla puolilla, yksi takakappale ja yksi takakiila, sekä hihat. / The coat consists of two front pieces, two side gores on both sides, one back piece, one back gore, and the sleeves.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Tämän takin kaavan lähtökohtana oli Nille Glaeselin kirjan kaava -  tosin ilman hassuja lisäkiiloja. Täytyy sanoa, että jouduin muokkaamaan kaavaa aikalailla saadakseni sen toimimaan. / The starting point for the pattern came from Nille Glaesel's book - although I skipped the funny extra gores. I must say I had to make heavy changes to the pattern in order to make it work for me. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Uusi takki ja olkainmekon uudistus tehtiin vain neljässä ja puolessa päivässä. Siitä syystä takin saumat on ommeltu koneella (koska joskus vaatteen valmistuminen on tärkeämpää kuin 100% autenttisuus), lukuun ottamatta hihojen kiinnitystä. Kaikki huolittelut on tehty käsin. / The new coat and the revamp of the aprondress were done in just four and a half days. That's why the coat is partially machine sewn (beacause there are times when it's more important to have a finished garment on time, even if you have to compromise on it's authentisity), save for the sleeves and the finishing touches.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

neulansilmanlapi.blogspot.com/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korut ja asusteet

The jewellery and accessories

Metallikorut ovat merkittävä osa viikinkinaisen asua: ne eivät ole pelkästään koristeita, sillä niillä oli käytännöllinen funktio vaatteiden kiinnittiminä. Kuvissa näkyvät pronssikorut on hankittu Historiska Fyndistä. Tämä ruotsalainen yritys on erikoistunut arkeologisten löytöjen pohjalta valmistettujen viikinkiaikaisten ja keskiaikaisten metallikorujen valmistukseen ja myyntiin. Suosittelen! 

Lasihelmien käyttötarkoitus sen sijaan vaikuttaa rajoittuneen koristautumiseen. Alimman lasihelminauhan olen saanut lahjaksi mieheltäni ja se helmet perustuvat ilmeisesti suomalaiseen hautalöytöön. Ylempään helminauhaan olen pujotellut aikojen saatossa keräilemiäni rautakauden tyyliin valmistettuja lasihelmiä.

Metal jewellery is an integral part of Viking womens clothing: they are not mere decorations, since they're used to fasten the garments. My bronze jewellery is  from Historiska Fynd, a Swedish company specializing in Viking and medieval jewellery that's based on archeological findings. I highly recommend them! 

The glass beads on the other hand, seem to be used for decorative purposes. The beads on the bottom string are a gift from my spouse, and they were made after a Finnish iron age burial find. The upper string consists of random iron age style glass beads I've collected over the years.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Puusankainen laukku on saanut inspiraationsa mm. Haithabusta ja Skandinaviasta löytyneistä puujäänteistä. Puuosat ovat Mikken käsialaa. / The bag with two wooden laths is inspired by the wooden fragments from Haithabu and other parts or Scandinavia. The wooden parts are made by Mikke. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

 

Huput

Hoods

Skjoldehamnin löytöä mukailevat huput täydentävät asua. Niitä siunaantui kolme - kolmessa päivässä. En rekonstruoinut hupun "muotolaskoksia" enkä korvien korkuudella olevia naruja. Ehkäpä lisään ne myöhemmin oranssiin huppuun... Eri väriset huput ovat myös siitä käteviä, että niitä voi yhdistellä monin tavoin asun osien kanssa.

The hoods are inspired by the Skjoldehamn find and they complete the outfit. I somehow managed to make three of them - in three days. I did not reconstruct the running stitches on the top part of the hood that are not exactley darts, but make the hood sit better on the wearer. I also skipped the braided strings that should be attached at  ear level. Perhaps I'll add them later to the orange hood... All in all, different colour hoods are handy when you want to  combine them with different parts of the outfit. 

Oranssi huppu muistuttaa eniten Skjoldehamnin huppua, sillä sen pääntiessä ei ole muotoilua. Se on myös ommeltu esikuvansa tavoin yliluottelemalla. Sininen ja keltainen huppu ovat identtiset: voin tarvittaessa yhdistää ne käännettäväksi hupuksi. (Sininen huppu kuvattu nurjalta puolelta.) / The orange hood is most alike to the Skjoldehamn find: the opening is straight and it's assembled with a whip stitch, unlike the other two. The blue and the yellow hood are identical, and I can combine them if I ever feel the need for a reversable warm winter hood. (The blue hood is photographed inside out.)
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Pääntie on huoliteltu täytelangoilla samaan tapaan kuin Skjoldehamnin löytö. / I neatened the head opening in a similar way as the Skjoldehamn hood: by couching filler threads next to folded raw edges.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photos: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

 

1700-luku: Raidallinen livstycke ja puolihame -- 18th century: A striped livstycke and a matching petticoat

Livstycke oli 1700-luvulla asiakirjoissa käytetty ruotsinkielinen nimitys naisten liiville. Livstycke is the swedish word used for a kind of vest-bodice used by women in the 18th century. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Viime talvena tein ihan harjoitusmielessä useampia pieniä 1700-luvun ompeluprojekteja. En kuitenkaan koskaan ottanut niistä kuvia ehkäpä siksi etten ollut kovin tyytyväinen niistä yhteenkään. Toiseksi, kuvauskokonaisuudesta tuntui puuttuvan aina jokin asuste, kuten oikeanlaiset sukat ja sukkanauhat tai päähine - ja ennen kaikkea sopivat kengät. Sopivat kengät tuli sittemmin tilattua American Duchessilta ja muutama tyydyttävä sukkapari löytyi ihan kaupasta.

During last winter I did some smaller 18th century pieces to practice the patterning and sewing techniques of the period. I never got around to posting any pictures of these projects mainly because I was not too pleased with the results. Secondly, I felt that I was always missing some crucial detail, like an appropriate cap, stockings, garter - and mainly: shoes. Later on I did order a pair of late 18th century buckle shoes from American Duchess and found a few pairs of plausible 18th century-ish stockings at a local store.

 

Livstycke eli liivi 

Livstycke a.k.a the vest-like bodice

Ruotsinvallan ajan perukirjoissa naisen liiviä kutsuttiin ruotsinkielisellä nimellä "livstycke". Englannissa ja Yhdysvalloissa samantyyppisiä luuttomia tai vain kevyesti luilla tuettuja liivejä kutsuttiin nimellä "jumps". 1700-luvulta ja 1800-luvun alusta periytyviä liivimalleja käytetään edelleen monien ruotsalaisten ja suomalaisten naisten kansallispukujen esikuvina. Myös porvaris- ja säätyläisnaiset saatoivat omistaa liivejä ja käyttää niitä kotioloissa. Oma versioni sopisi materiaalinsa puolesta ehkäpä parhaiten piikatytön tai pienporvarisnaisen kesäasuksi.

During the Swedish rule the term for a lady's vest-like garment  (or jumps as the lightly boned or bone-less garments are known in England and the US)  in wills was "livstycke", and the extant pieces from the 18th and early 19th century are still used as models for several folk costumes in Sweden and Finland. Middle- and upper class women could also use these vest-bodices as a part of their more informal attire at home. My version would perhaps be best suited as summer wear for a maid-servant or a lower middle class woman.

Henrietta Elisabet Cederström (1771 - 1854). Jonas Forslund. Wikimedia Commons

Kaksi liiveihin pukeutunutta piikaa. Pehr Hilleström, 1700-luku. Two maid-servants dressed in vest-like bodices. Pehr Hilleström, 18th century. Wikimedia Commons

Raidallisen liiviin pukeutunut piika. Pehr Hilleström, 1700-luvun loppu. A maid-servant wearing a striped vest. Pehr Hilleström, late 18th century. Wikimedia Commons

 

Kangas

The Fabric

Kankaaksi valitsin raidallisen pellava-puuvilla sekoitteen, jossa on luonnonvalkea loimi ja värillinen kude. Kagas näyttää vaaleanpunaiselta, mutta todellisuudessa kude on kirkkaanpunainen. En onnistunut löytämään raidan mallille 1700-lukuista vastinetta, mutta tässä tapauksessa kankaan edullisuus ja kokeilunhalu ajoivat historiallisten esikuvien edelle. Vuorikangas on valkaisematonta pellavapalttinaa.

Säätyläisnaisten perukirjoissa mainitut liivit olivat usein silkkiä ja joskus villaa. Oululaisten piikojen perukirjoista löytyy yllättäen vain harvoja mainintoja liiveistä, eikä niiden materiaalia ole aina kirjattu. Rahvaan naisten arvokkaimmat liivit oli usein valmistettu kalminkista (villakangas), mutta mainintoja puolivillaisita liiveistä löytyy myös.  1700-luvun Oululaisten piikojen pukeutumista käsittelevää gradu antaa myös kuvan villasta naisten liivin pääasiallisena materiaalina. 

Tutkimuskirjallisuus ei siis tunnu tukevan ajatusta kansannaisten käyttämistä kasvikuituisista liiveistä. Onko siis lainkaan järkevää tehdä asua tällaisesta kankaasta? Säätyläisnaisten perukirjoista löytyy ainakin runsaasti mainintoja palttinasta ja karttuunista valmistetuista nuttupuvuista, joten tämän tyyppisiä kankaita kuitenkin käytettiin toisenkinlaisissa arkipuvuissa. Yksi selitys saatta olla, että pellavasta, puuvillasta ja näiden sekoitteesta valmistetut liivit olivat niin arkisia ja loppuun kulutettuja, ettei niistä kirjattu ylös laisinkaan.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

The fabric I chose is a linen-cotton blend with a natural white linen loom and colourful weft. The appearance of the fabric is pink, but in reality the weft is bright red. I could not find a sufficient extant example for the fabric from any museum collections or literature, but as this was a practice piece I was itching to try the pattern out anyway, and so the urge to experiment won in in the end. The lining is plain-woven unbleached linen.

The bodice-vests mentioned in gentlewomens wills were usually made of silk fabrics and at times of worsted wool. The most valued vest-bodices common women had were usually made of worsted wool. To my dissapointment I struggled to find any mention of cotton or linen livstyckes in literature. For example, there are very few mentions of these vests in the wills of the women who worked as maids in Oulu according to a very interesting masters thesis form 2014 (it's in Finnish). In many cases, the material of the vest-bodice is not mentioned at all, but when it is, it's usually worsted wool or half-wool (probably linen loom and wool weft). 

So is it a bad idea to use cotton and linen fabrics for vest-bodices? I think it is plausible that these fabrics were used for summer clothing, as there are several mentions of different types of jackets and matching petticoats made out of cotton or linen fabrics in Finnish gentlewomens wills. Perhaps some of these gaments were intended for everyday use and were so worn out that they were not deemed important enough to mention in wills.

Kaava

The Pattern

Halusin kokeilla 1760-luvun lopun ranskalaisesta kaavakirjasta löytyvän "luuttoman kureliivin/korsetin" kaavoitusta. Malli muistuttaa paljon esimerkiksi ruotsalaisista muoseoista löytyviä liivejä, mutta erojakin on: monissa pohjoismaisissa liiveissä takaosaan on leikattu lomittain laskostuvat helmakörtit. Ranskalaisessa kaavassa niitä ei ole, vaan selkäkappaleen linja on vartalonmyötäisempi.

Liivi koostuu kahdesta etusivu- ja kahdesta takakappaleesta. Etu- ja takakappaleiden saumat asettuvat selkäpuolelle. Liivi on ommeltu aikalaistekniikoin pellavalangalla. Hame on samasta kankaasta ja leikattu samaan tapaan kuin aiemmin esitellyt alushameet.

Luuttoman liivin kaavakuvat löytyvät numeroiden 4 ja 5 alta. The patterns for the unboned bodice are found under figure 4 and 5. Photo: http://artflx.uchicago.edu/images/encyclopedie/V26/plate_26_9_24.jpeg

I wanted to experiment with a late 1760's pattern for boneless stays/jumps as it resembles the vest-bodices used in Nordic countries at the time. Although the model is similar, there are differences too: in many Nordic examples the back of the vest is cut with folding skirts or as rounded tabs. However, the french pattern is more form-fitting.

My vest-bodice consists of two front pieces and two back pieces. The seams of the front and back pieces run diagonally on the back side. The vest is sewn with period stitches in linen thread. The matcing petticoat is made in a similar ways as my other petticoats.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

  

Livstycke. Raidallisissa 1700-liiveissä takaosan kankaan kuviot muodostivat tyypillisesti v-kuvion selkäpuolelle. The striped womens vest were usually cut to form a v-shaped symmetrical pattern at the center back. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Ruotsalaisen liivin pyöristetyt helmakörtit vuoripuolelta kuvattuna. 1770 - 1799. Nordiska Museet. A detail of the lining side shows the rounded hem of this swedish vest. 1770 - 1799. Nordiska Muset.

Päädyin lopulta lisäämään etukappaleiden reunoihin luukujan pitääkseni etullinjan suorana. Luumateriaalina toimi muovinen nippuside. Todellisuudessa rottinki olisi ollut historiallisesti korrektimpi vaihtoehto. Ruotsissa ja Norjassa on säilynyt osin rottingilla luitettuja liivejä, mutta Suomessa ei vastaavia ilmeisesti ole säilynyt. Pehmeissä liiveissä etukappale on kuitenkin harvoin leikattu yhtäjaksoisesti suoraan, kuten ranskalaisessa kaavassa. Sen sijaan, vyötärölinjan alle jäävä helma on leikattu viistoon, joka parantaa vaatteen istuvuutta. (Ks. alla oleva kuva)

Because of some fitting issues I decided to add some boning to the center front. I used cable ties, but cane or reed would have been more period appropriate. As far as I know there are no surviving examples of boned vest in here in Finland, but those can be found in Sweden and Norway. Those vests that have no boning seem to have been cut in an angled way as shown in the picture below.

Suomalainen kamlottiliivi (1700 - 1799) Turun museokeskuksen kokoelmista. A finnish vest made of worsted wool (dated 1700 - 1799). Turku Museum Centre.

Nyörinreiät on ommeltu napinläpipellavalla. The lacing holes are sewn with with a cotton thread. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Nyöritys ei mennyt ihan putkeen... The lacing is not quite right... Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Tiina Kuokkanen, 2014. Vaatetus identiteetin ilmentäjänä - Piikojen pukeutuminen 1700-luvun Oulussa. (Clothing as a manifestation of identity - The dress of maids in 18th century Oulu.*). Pro Gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201410161941 (1.1.2018)

Ildikó Lehtinen ja Pirkko Sihvo, 2005. Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. (Folk Costume. An Overview of the Folk Costume Collection of the National Museum of Finland.) Museovirasto. Vammala.

Riitta Pylkkänen, 1982. Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla (Dress of Gentlewomen in Finland in the 18th Century) Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 84. Vammala.

*My translation

Vuosi 2017 - tuo alusvaatteiden ja blaah-projektien luvattu aikakausi! -- The Year 2017 was a Year of Undies and Blaah-projects!

Ompelu on onnea? Päällä on tietysti muutamassa päivässä hätäpäissä ommeltu hihaton surcote. Ehkäpä se saa hihat ensi vuonna. Sewing equals happiness? I wearing a very quickly made sleeveless surcote. Perhaps I'll add the sleeves next year... Photo: Ari Laakso

Joskus tuntuu siltä ettei saa oikein mitään aikaiseksi. Monet käsitöitä tekevät ihmiset usein valittelevat keskeneräisiä projektejaan - myös minä! Ja niitä kyllä löytyy kaapin pohjalta enemmän kuin tarpeeksi... Vuoden lopussa on kuitenkin mukavampi muistella kaikkea sitä mitä on saanut aikaiseksi vaikkei niihin aina olisi kovinkaan tyytyväinen syystä tai toisesta.  Suurin osa projekteista jäi dokumentoimatta lähinnä sen vuoksi, että aikanaan ne tuntuivat jotenkin tylsiltä, epäonnistuneilta tai muutoin vain epäinspiroivilta. Loppujen lopuksi sillä ei ehkä  ole väliä kuinka hyvin tai huonosti projektit onnistuivat: ne valmistuivat ja jokaisen projektin kohdalla opin taas monia uusia asioita - se jos jokin on merkki hyvin käytetystä ajasta!

At times it feels like you haven't accomplished much. Many people who sew or do other crafts often complain about their unfinnished work - including me! And there are several discarded projects laying in the darkness of my closet... However, at the end of the year it's much nicer to take a more positive stance and really see what you actually have managed to finnish - you might even surprise yourself! Most of the project shown below were not documented for one reason or another. Most often I felt that they were not too succesful or just plain boring and uninspiring. In the end I don't think it matters so much how well or badly they turned out: I finished them and learned many useful things along the way and that's time well spent!

Rautakausi

Iron Age

Pukkisaaren rautakautisen kauppakylän markkinoita varten Mikke sai uuden tunikan. Viikinkiaikainen huppu valmistui markkinoilla puhdetöinä. Itse pukeuduin vanhaan Euran mekkoon, jota tein työnäytöksenä Kuralan Kylämäen ulkoilmamuseon vuosittaisilla muinaistekniikan päivillä muutama vuosi sitten. Hieno esiliina on lainatavaraa. Mikke got a new tunic to wear at the iron age village market in Pukkisaari, Helsinki. The viking age hood was finished at the market. I wore my old Eura dress that I made during the annual ancient techniques days in the open-air museum Kuralan Kylämäki a few years ago. The beautiful apron was a loan. Photo: Johan Blomster

 

 

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Keskiaika

The Middle Ages

Joululahjaksi Mikke sai 1400-luvun asuun (joo, se on työn alla...) lyhyempihelmaisen aluspaidan... For Christmas Mikke got a new shorter shirt to better fit his 15th c. garb (yeah, I haven't finished it yet..)... Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

....ja pienemmät braiesit (yllä). Isommat 1300-luvullekin sopivat valmistuivat jo kesällä. ... and a smaller pair of braies (above) The bigger 14th century ones were finished this summer. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Tiedätkö sen tunteen, kun olet kahdessa päivässä ommellut uuden 1400-luvun vyötärösaumallisen hätävaramekon ja kaikki ihanat ystävät ovat ympärillä, mutta oman työn tulokset eivät jotenkin innosta... Siksi naama on nurinpäin. Seura oli kuitenkin ensiluokkaista ja kirvoitti lopulta ihan aidonkin hymyn tälle nyrpeälle naamalle <3 You know that feeling when you have sewn a new 15th c. waist seamed kirtle in two days to replace the one that didn't quite work out? Then the big day comes and you have all your lovely friends around you and all you can think about is that the dress is just blaaah... Luckily the company was outstanding and I did manage to smile once or twice <3 Photo: Mira Tammelin http://users.utu.fi/mhtamm/

Oho, näyttääpä oudolta. Oikeasti tämä on ihan nätti livenä... Joo, näitä aluspaitoja tuli tehtyä muutama... Tässä valkaisematon pellavapaita keskiaikaiseen vaatearkkuun.  Honest, it's very pretty and well made in real life... Yep, I did make a few of these this past year... This unbleached one belongs to my medieval wardrobe. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 1700-luku

18th century

 

 1780-luvun korsetti. Luukujat on ommeltu koneella, loput käsin. Istuvuus ei ole paras mahdollinen, mutta aivan nätti harjoituskappale siitä kuitenkin tuli.

My 1780's stays. The bone channels were machine-sewn, but rest was done by hand. Their fit could be better, but they good enough for my first try.

Sain lopulta myös valmiiksi 1770-luvun Diderot-kureliivin. Tahra on verta. Kureliivien teko on kivuliaista. I managed to finish my 1770's Diderot stays. The stain is blood. Making stays is painful. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Alusvaatekäyttöön tein kaksi alushametta... I made two underpetticoats... Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

... ja kaksi myssyä. ... and two caps.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Käsintikattu hameen pöyhennin aka pepputyyni tuli myös tehtyä. I also managed to hand quilt this alternative bum roll. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Rokokoolanteet. Kaava Jean Hunnisetin kirjasta Period Costume for Stage and Screen (1991). Rococo his aka pocket hoops. The pattern is from Period Costume for Stage and Screen (1991).
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Tämä kansanomainen liivi- ja hameasu sekä puhvihihainen aluspaita kuuluvat myös tämän vuoden satoon. Kangas ei ollut paras mahdollinen, mutta ihan söpö romantisoitu 1700-luvun kansannaisen kesäasu siitä kuitenkin tuli. This folk-like vest (livstycke) and petticoat ensamble and the puff-sleeved shirt were also completed this year. The fabric choice was a bit iffy, but I decided it was good enough for this experimental and somewhat romatisized version of an 18th century common woman's summer outfit. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

1700-luvun lopun punainen kaapu -- A red late 18th century cloak

 

Onko tässä Punahilkka vai onko kyseessä sittenkin 1700-luvulta säilyneeseen kaapuun perustuva rekonstruktio? Päätä itse.  Is this Red Hiding Hood or is it just a reconstruction of an extant 18th century cloak? You decide. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Käytännöllinen villakaapu 

The practical wool cloak

Sekä naiset että miehet käyttivät 1700-luvulla erilaisia viittoja tai kaapuja ulkopäällysvaatteina. Hienoimmat valmistettiin silkistä ja vuorattiin etenkin talvikäyttöön turkiksilla. Vaatimattomammat ja käytännölliset matka- ja sadekaavut valmistettiin villakankaista ja vuorattiin toisinaan velpillä (kuviokudottu villakangastyyppi) tai karttuunilla (kuviopainettu kangas, todennäköisesti pellavaa tai puolipellavaa). Suomalaisissa säätyläisnaisten perunkirjoissa mainitut villakankaiset kaavut oli usein valmistettu sinisestä, ruskeasta, harmaasta, tummanvihreästä tai punaisesta kamlotista (kampalankavillasta ja joskus villan ja silkin sekoitteesta valmistettu kangas) ja niiden huppu oli vuorattu erivärisellä silkkitaftilla. Verka- tai sarkakankaasta valmistettuja kaapuja ei suomalaisista perukirjoista ilmeisesti löydy, vaikka niiden voisi ajatella sopineen hyvin maamme kylmään ilmastoon. On toki mahdollista, että halvemmista villakangaslaaduista valmistettuja kaapuja pidettiin niin arkisina, ettei niitä merkitty ainakaan säätyläisnaisten perukirjoihin.

Mielenkiinoista on, että pukuhistorioitsija Riitta Pylkkänen arvelee juuri punaisten ja tummanvihreiden kamlottikaapujen olleen näistä arkisista käyttövaatteista arvokkaimpia. Sen sijaan Englannissa punaiset verasta valmistetut villakaavut liitettiin usein maaseudun rahvaaseen.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Both women and men used different sorts of capes and cloaks as outerwear during the 18th century. The finer cloaks were made of silk and could be lined with fur for winter use. The more modest and practical ones were made of wool and sometimes lined with another sort of woollen fabric or block printed linen or linen blend. The woollen cloaks mentioned in Finnish gentlewomen’s wills were usually made of worsted wool in blue, brown, grey, dark green or red, with silk taffeta lining on the hood. Apparently, there is no evidence of broadcloth or vadmal cloaks in gentlewomen's wills, although these would have been very suitable materials in our cool climate. It’s of course possible, that the cloaks that were made of cheaper cloth were simply left out of gentlewomens wills - if they existed at all.

An interesting detail is that the Finnish costume historian Riitta Pylkkänen thinks that especially the red and green worsted cloaks were the most valuable ones out of these everyday garments among finnish gentlewomen. Instead, in England, the red broadcloth cloaks were regarded as a sign of the wearers ungenteel country origins.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Esikuvat

Extant examples

Colonial Williamsburgin (Virginia, USA) punainen verkakaapu on yksi tunnetuimmista säilyneistä 1700-luvun loppupuolen naisten kaavuista. Hupullinen viitta eli kaapu on leikattu puoliympyrän muotoon ja sen pituus hartiasta helmaan mitattuna on 108 cm. Kaapu on valmistettu paksuhkosta punaisesta villapalttinasta ja se on ommeltu kaksinkertaisella etupistolla vaalean keltaruskealla silkkilangalla. Hupun ja viitan reunusten alkuperäinen silkkivuoraus ei ole säilynyt.

Colonial Williamsburgin kokoelmiin kuuluva punainen verkaviitta, 1700-luvun loppu. A late 18th century cloak from Colonial Williamsburg.
http://www.history.org/history/clothing/women/images/redcloak.jpg

The red broadcloth cloak from Colonial Williamsburg (Virginia, USA) is probably one of the most well-known of the preserved late 18th century women’s cloaks. The hooded cloak is cut into a semi-circular shape and it measures 108 cm from shoulder to hem. The fabric is rather thick plain woven red wool and the garment is sewn with double running stitches using a light yellow-brown silk thread. The original silk taffeta lining of the hood and facing of the cloaks body does not survive.

1700-luvun lopun viitta Bostonin museon kokoelmista. A late 18th century cloak from Museum of Boston collections.  
http://mfas3.s3.amazonaws.com/objects/SC277487.jpg

Kangas

Fabric

Oma versioni on valmistettu tummanpunaisesta ohuehkosta villasekoitepalttinasta. Kangas ei ole paras vaihtoehto viitalle, mutta tällaiseen harjoitusprojektiin se oli riittävän hyvä - ja edullinen. Hupun vuori ja käänteet ovat mustaa italialaista pukuvillaa, jossa saattaa hyvinkin olla silkkiä mukana. Kaavun etuosa on käännetty samalla kankaalla.

My version is made of a light weight dark red plain-woven wool blend. It's not the best choice for a garment like this, but I deemed it good enough for a practice project like this - and it was cheap too. The hood is lined and faced with plain woven black Italian worsted, that might have some silk in it. The front opening is faced with the same fabric. The cloak is entirely hand sewn with black silk thread. 

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 

Rakenne

Construction

Käytin kaavun leikkauksessa alkuperäisiä mittoja. Se on leikattu neljästä palasesta: viitassa on kolme palaa ja huppu on leikattu kahdesta palasta. Esikuvan kaavussa huppu oli ommeltu kuudesta kappaleesta. Kaapu on ommeltu käsin takapistolla ja ompeluun on käytetty mustaa silkkilankaa. Saumat on prässätty auki mutta jätetty huolittelematta. Toisin kuin esikuvassa,  tämän viitan helma on varmuuden vuoksi huoliteltu päärmeellä.

 

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

I used the original measurements of the extant cloak. It's cut with five pieces. The body of the cloak comprises of a center piece and two side pieces. The hood is cut in two pieces, with the seam running from the center front to center back. In the original, the hood was pieced with six pieces. The seams are pressed open but left raw.  I decided to hem the edge of the cloak, since the fabric I had was only lightly fulled. In the CW example, the edge of the hem was left raw.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Le point à rabattre sous la main. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 
Linda Baumgarten & John Watson with Florine Carr, 1999. Costume Close-Up. Clothing Construction and Pattern, 1750 - 1790. Colonial Williamsburg Foundation.

Riitta Pylkkänen, 1982. Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla (Dress of Gentlewomen in Finland in the 18th Century) Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 84. Vammala.

John Styles, 2007. The Dress of the People. Everyday Fashion in Eighteenth-Century England. Yale University Press. New Haven & London.