Viikinkinaisen asukokonaisuus --- My Viking ensemble

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

En oikeastaan harrasta rautakautta, mutta en silti voi olla ihailematta viikinkien ja muinaissuomalaisten komeita pukuja. Suomessa järjestetään kuitenkin vuosittain moni hienoja tapahtumia jotka sijoittuvat juuri rautakauteen, joten päätin tänä kesänä saattaa viikinkiaikaisen asukokonaisuuteni kuntoon, jotta voisin ottaa näihin paremmin osaa. Suomalaisen muinaispuvun esiliina ja peplos valmistuvat ehkä jossain vaiheessa...
 

I don't really do much iron age re-enactment or living history, but as a dress and textile nerd I can't help admiring the handsome clothing Iron Age Vikings and Finns used to wear. There are also many nice Iron Age events here, and that is why I finally decided to put my Viking gear in order. My Finnish Iron Age garb still needs an apron and the peplos....

Alusmekot

Under tunics

Tämä Bocktenin miehen mekon kaavoilla valmistettu keltaruskea villamekko valmistui vuosia sitten. Villa on Medeltidsmoden karkeahkoa toimikasta. / This brownish yellow wool dress is cut after the Swedish bocksten man's tunic. The coarse twill woven wool was bought from Medeltidsmode. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Villamekon alla minulla on samalla kaavalla leikattu pellavainen aluspaita, serk, jotka voidaan pitää myös sellaisenaan olkainmekon alla. Ohut ja tiheä valkaisematon pellava on Finkoniasta. Se on ommeltu pellavalangalla. / Underneath I'm wearing a linen smock, serk, that can also be used alone with the aprondress. The thin but dense unbleached linen is from a Finnish shop called Finkonia. It's sewn with linen thread.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Smokkr

Keltaisen mekon päälle puetaan sinisestä timanttikuvioisesta villasta valmistettu olkainmekko, smokkr. Mekko on ommeltu käsin villalangalla. / On top I'm wearing a blue diamond patterned wool aprondress, smokkr. The dress is handsewn with wool thread. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Yhtään kokonaista olkainmekkoa ei ole säilynyt. Tutkijoiden teoriat mekkojen mallista ja leikkauksesta vaihtelevat. Ne perustuvat tekstiilifragmentteihin, koruihin ja niiden sijaintiin rautakautisen haudan vainajan jäännösten päällä, sekä joihinkin aikalaiskuviin. / No complete surviving aprondress exists. There are different theories as to how they were constructed that are based on textile fragments, brooches, and their positioning on the body in the excavated graves, plus some pictorial evidence. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Olkainmekkoni oli ollut enemmän tai vähemmän käyttövalmiina jo useamman vuoden. Se oli alunperin leikattu kolmesta palasta Nille Glaeselin kirjan kaavan mukaan. En kuitenkaan ollut tyytyväinen mekon istuvuuteen, joten laitoin sen palasiksi, lisäsin sivukappaleet etu ja takakappaleiden väliin ja istutin sen uudelleen. Siksi takakappaleet ovat tavallista kapeammat, mutta nyt mekko ainakin myötäilee notkoselkääni! / My aprondress had been in more or less usable condition for years. It was originally cut after the three pieced pattern in Nille Glaesel's book. Since I'd never been happy with the fit and the general shape, I decided to take it apart, add side pieces between the front and the back pieces, and refit it. This is why the two back pieces are a bit too narrow, but at least now the dress follows the line of my swayback!
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Avokaulainen takki

Coat with a deep neckline 

 

On epäselvää käyttivätkö viikinkinaiset lainkaan kaftaanityyppisiä takkeja, kuten Birkan löytöjä tutkinut Inga Hägg on esittänyt. Jotkin tutkijat, kuten esimerkiksi Thor Ewing pitävät tätä epätodennäköisenä ja ovat ennemminkin sitä mieltä, että naiset käyttivät kaftaanin sijaan suorakaiteen muotoista vaippaa, kuten muinaissuomalaiset naiset. Tulkinnan varaa siis löytyy!

It's not clear wether Viking women wore a caftan type garment at all, as Inga Hägg who studied the finds from Birka has suggested. For example, Thor Ewing  finds this proposition unlikely. He thinks that women wore a rectangular cloak instead, like Iron Age Finnish women. That been said, there is clearly room  for interpretation!

Takissa on kaksi etukappaletta, kaksi sivukiila molemmilla puolilla, yksi takakappale ja yksi takakiila, sekä hihat. / The coat consists of two front pieces, two side gores on both sides, one back piece, one back gore, and the sleeves.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Tämän takin kaavan lähtökohtana oli Nille Glaeselin kirjan kaava -  tosin ilman hassuja lisäkiiloja. Täytyy sanoa, että jouduin muokkaamaan kaavaa aikalailla saadakseni sen toimimaan. / The starting point for the pattern came from Nille Glaesel's book - although I skipped the funny extra gores. I must say I had to make heavy changes to the pattern in order to make it work for me. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Uusi takki ja olkainmekon uudistus tehtiin vain neljässä ja puolessa päivässä. Siitä syystä takin saumat on ommeltu koneella (koska joskus vaatteen valmistuminen on tärkeämpää kuin 100% autenttisuus), lukuun ottamatta hihojen kiinnitystä. Kaikki huolittelut on tehty käsin. / The new coat and the revamp of the aprondress were done in just four and a half days. That's why the coat is partially machine sewn (beacause there are times when it's more important to have a finished garment on time, even if you have to compromise on it's authentisity), save for the sleeves and the finishing touches.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

neulansilmanlapi.blogspot.com/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korut ja asusteet

The jewellery and accessories

Metallikorut ovat merkittävä osa viikinkinaisen asua: ne eivät ole pelkästään koristeita, sillä niillä oli käytännöllinen funktio vaatteiden kiinnittiminä. Kuvissa näkyvät pronssikorut on hankittu Historiska Fyndistä. Tämä ruotsalainen yritys on erikoistunut arkeologisten löytöjen pohjalta valmistettujen viikinkiaikaisten ja keskiaikaisten metallikorujen valmistukseen ja myyntiin. Suosittelen! 

Lasihelmien käyttötarkoitus sen sijaan vaikuttaa rajoittuneen koristautumiseen. Alimman lasihelminauhan olen saanut lahjaksi mieheltäni ja se helmet perustuvat ilmeisesti suomalaiseen hautalöytöön. Ylempään helminauhaan olen pujotellut aikojen saatossa keräilemiäni rautakauden tyyliin valmistettuja lasihelmiä.

Metal jewellery is an integral part of Viking womens clothing: they are not mere decorations, since they're used to fasten the garments. My bronze jewellery is  from Historiska Fynd, a Swedish company specializing in Viking and medieval jewellery that's based on archeological findings. I highly recommend them! 

The glass beads on the other hand, seem to be used for decorative purposes. The beads on the bottom string are a gift from my spouse, and they were made after a Finnish iron age burial find. The upper string consists of random iron age style glass beads I've collected over the years.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Puusankainen laukku on saanut inspiraationsa mm. Haithabusta ja Skandinaviasta löytyneistä puujäänteistä. Puuosat ovat Mikken käsialaa. / The bag with two wooden laths is inspired by the wooden fragments from Haithabu and other parts or Scandinavia. The wooden parts are made by Mikke. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

 

Huput

Hoods

Skjoldehamnin löytöä mukailevat huput täydentävät asua. Niitä siunaantui kolme - kolmessa päivässä. En rekonstruoinut hupun "muotolaskoksia" enkä korvien korkuudella olevia naruja. Ehkäpä lisään ne myöhemmin oranssiin huppuun... Eri väriset huput ovat myös siitä käteviä, että niitä voi yhdistellä monin tavoin asun osien kanssa.

The hoods are inspired by the Skjoldehamn find and they complete the outfit. I somehow managed to make three of them - in three days. I did not reconstruct the running stitches on the top part of the hood that are not exactley darts, but make the hood sit better on the wearer. I also skipped the braided strings that should be attached at  ear level. Perhaps I'll add them later to the orange hood... All in all, different colour hoods are handy when you want to  combine them with different parts of the outfit. 

Oranssi huppu muistuttaa eniten Skjoldehamnin huppua, sillä sen pääntiessä ei ole muotoilua. Se on myös ommeltu esikuvansa tavoin yliluottelemalla. Sininen ja keltainen huppu ovat identtiset: voin tarvittaessa yhdistää ne käännettäväksi hupuksi. (Sininen huppu kuvattu nurjalta puolelta.) / The orange hood is most alike to the Skjoldehamn find: the opening is straight and it's assembled with a whip stitch, unlike the other two. The blue and the yellow hood are identical, and I can combine them if I ever feel the need for a reversable warm winter hood. (The blue hood is photographed inside out.)
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Pääntie on huoliteltu täytelangoilla samaan tapaan kuin Skjoldehamnin löytö. / I neatened the head opening in a similar way as the Skjoldehamn hood: by couching filler threads next to folded raw edges.
Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photos: neulansilmanlapi.blogspot.com/

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.com/

 

1700-luvun lopun punainen kaapu -- A red late 18th century cloak

 

Onko tässä Punahilkka vai onko kyseessä sittenkin 1700-luvulta säilyneeseen kaapuun perustuva rekonstruktio? Päätä itse.  Is this Red Hiding Hood or is it just a reconstruction of an extant 18th century cloak? You decide. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Käytännöllinen villakaapu 

The practical wool cloak

Sekä naiset että miehet käyttivät 1700-luvulla erilaisia viittoja tai kaapuja ulkopäällysvaatteina. Hienoimmat valmistettiin silkistä ja vuorattiin etenkin talvikäyttöön turkiksilla. Vaatimattomammat ja käytännölliset matka- ja sadekaavut valmistettiin villakankaista ja vuorattiin toisinaan velpillä (kuviokudottu villakangastyyppi) tai karttuunilla (kuviopainettu kangas, todennäköisesti pellavaa tai puolipellavaa). Suomalaisissa säätyläisnaisten perunkirjoissa mainitut villakankaiset kaavut oli usein valmistettu sinisestä, ruskeasta, harmaasta, tummanvihreästä tai punaisesta kamlotista (kampalankavillasta ja joskus villan ja silkin sekoitteesta valmistettu kangas) ja niiden huppu oli vuorattu erivärisellä silkkitaftilla. Verka- tai sarkakankaasta valmistettuja kaapuja ei suomalaisista perukirjoista ilmeisesti löydy, vaikka niiden voisi ajatella sopineen hyvin maamme kylmään ilmastoon. On toki mahdollista, että halvemmista villakangaslaaduista valmistettuja kaapuja pidettiin niin arkisina, ettei niitä merkitty ainakaan säätyläisnaisten perukirjoihin.

Mielenkiinoista on, että pukuhistorioitsija Riitta Pylkkänen arvelee juuri punaisten ja tummanvihreiden kamlottikaapujen olleen näistä arkisista käyttövaatteista arvokkaimpia. Sen sijaan Englannissa punaiset verasta valmistetut villakaavut liitettiin usein maaseudun rahvaaseen.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Both women and men used different sorts of capes and cloaks as outerwear during the 18th century. The finer cloaks were made of silk and could be lined with fur for winter use. The more modest and practical ones were made of wool and sometimes lined with another sort of woollen fabric or block printed linen or linen blend. The woollen cloaks mentioned in Finnish gentlewomen’s wills were usually made of worsted wool in blue, brown, grey, dark green or red, with silk taffeta lining on the hood. Apparently, there is no evidence of broadcloth or vadmal cloaks in gentlewomen's wills, although these would have been very suitable materials in our cool climate. It’s of course possible, that the cloaks that were made of cheaper cloth were simply left out of gentlewomens wills - if they existed at all.

An interesting detail is that the Finnish costume historian Riitta Pylkkänen thinks that especially the red and green worsted cloaks were the most valuable ones out of these everyday garments among finnish gentlewomen. Instead, in England, the red broadcloth cloaks were regarded as a sign of the wearers ungenteel country origins.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Esikuvat

Extant examples

Colonial Williamsburgin (Virginia, USA) punainen verkakaapu on yksi tunnetuimmista säilyneistä 1700-luvun loppupuolen naisten kaavuista. Hupullinen viitta eli kaapu on leikattu puoliympyrän muotoon ja sen pituus hartiasta helmaan mitattuna on 108 cm. Kaapu on valmistettu paksuhkosta punaisesta villapalttinasta ja se on ommeltu kaksinkertaisella etupistolla vaalean keltaruskealla silkkilangalla. Hupun ja viitan reunusten alkuperäinen silkkivuoraus ei ole säilynyt.

Colonial Williamsburgin kokoelmiin kuuluva punainen verkaviitta, 1700-luvun loppu. A late 18th century cloak from Colonial Williamsburg.
http://www.history.org/history/clothing/women/images/redcloak.jpg

The red broadcloth cloak from Colonial Williamsburg (Virginia, USA) is probably one of the most well-known of the preserved late 18th century women’s cloaks. The hooded cloak is cut into a semi-circular shape and it measures 108 cm from shoulder to hem. The fabric is rather thick plain woven red wool and the garment is sewn with double running stitches using a light yellow-brown silk thread. The original silk taffeta lining of the hood and facing of the cloaks body does not survive.

1700-luvun lopun viitta Bostonin museon kokoelmista. A late 18th century cloak from Museum of Boston collections.  
http://mfas3.s3.amazonaws.com/objects/SC277487.jpg

Kangas

Fabric

Oma versioni on valmistettu tummanpunaisesta ohuehkosta villasekoitepalttinasta. Kangas ei ole paras vaihtoehto viitalle, mutta tällaiseen harjoitusprojektiin se oli riittävän hyvä - ja edullinen. Hupun vuori ja käänteet ovat mustaa italialaista pukuvillaa, jossa saattaa hyvinkin olla silkkiä mukana. Kaavun etuosa on käännetty samalla kankaalla.

My version is made of a light weight dark red plain-woven wool blend. It's not the best choice for a garment like this, but I deemed it good enough for a practice project like this - and it was cheap too. The hood is lined and faced with plain woven black Italian worsted, that might have some silk in it. The front opening is faced with the same fabric. The cloak is entirely hand sewn with black silk thread. 

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 

Rakenne

Construction

Käytin kaavun leikkauksessa alkuperäisiä mittoja. Se on leikattu neljästä palasesta: viitassa on kolme palaa ja huppu on leikattu kahdesta palasta. Esikuvan kaavussa huppu oli ommeltu kuudesta kappaleesta. Kaapu on ommeltu käsin takapistolla ja ompeluun on käytetty mustaa silkkilankaa. Saumat on prässätty auki mutta jätetty huolittelematta. Toisin kuin esikuvassa,  tämän viitan helma on varmuuden vuoksi huoliteltu päärmeellä.

 

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

I used the original measurements of the extant cloak. It's cut with five pieces. The body of the cloak comprises of a center piece and two side pieces. The hood is cut in two pieces, with the seam running from the center front to center back. In the original, the hood was pieced with six pieces. The seams are pressed open but left raw.  I decided to hem the edge of the cloak, since the fabric I had was only lightly fulled. In the CW example, the edge of the hem was left raw.

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Le point à rabattre sous la main. Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

Photo: neulansilmanlapi.blogspot.fi

 
Linda Baumgarten & John Watson with Florine Carr, 1999. Costume Close-Up. Clothing Construction and Pattern, 1750 - 1790. Colonial Williamsburg Foundation.

Riitta Pylkkänen, 1982. Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla (Dress of Gentlewomen in Finland in the 18th Century) Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 84. Vammala.

John Styles, 2007. The Dress of the People. Everyday Fashion in Eighteenth-Century England. Yale University Press. New Haven & London.