Työmiehen sininen mekko: tyylin ajoitus

The medieval working man's blue gown: dating the style

 

Väljiin tunikoihin tai mekkoihin pukeutuneet työmiehet rakentamassa Baabelin tornia, v. 1423. Working men building the tower of Baabel, wearing loose tunics or gowns, 1423. (Bedford Hours, British Library, MS Add 18850, f.17v) 

Sinisen mekon tyylin ajoitus vaatii hieman salapoliisityötä ja tulkintaa jo sen vuoksi, että kyseessä ei ole suora kuvaan tai ainoastaan yhteen löytöön perustuva ennallistus, vaan ennemminkin yhdistelmä löytöjen, kuvalähteiden ja pukuhistoriallisen kirjallisuuden tarjoamaa tietoa.

The dating of the style of the blue gown requires a bit of detective work and some interpretation, because the garment is not a straight forward reconstruction of an extant garment or visual source, but rather a combination of archeological finds, pictoral sources and information resourced from costume historical litterature.

Säilyneet esimerkit 

Extant examples 

Löytöjä vertailemalla voi todeta, että samankaltaisia etu- ja takakiilattomia mekkoja löytyy keskiajalta ainakin 1100-luvulta eteenpäin. Hihojen kaavoitus kuitenkin vaihtelee. Alla lista muutamista esimerkeistä:

1. Dalmatica eli tunika vuodelta 1125 - 1150, (Konstruktiokuva löytyy täältä)
2.  Nk. Pyhän Fransiskus Assisilaisen tunika, ajoitettu vuosiin 1155 - 1255, josta on kirjoitettu myös täällä
3. Infanta Marien surcotte (+ 1235), (Museo del Traje, Madrid)
4. Dona Teresa Gilin tunika vuodelta 1307 rakentuu etu ja sivukiilojen avulla tosin sivukiilat alkavat vasta vyötärön kohdalta toisin kuin Grönlannin Ia -tyypin löydöissä (Museo del Traje, Madrid)
5. Grönlannin Herjolfsnesin tyypin Ia löydöt

Pidempi listaus samantyyppisistä vaatteista löytyy täältä.

By comparing other extant medieval garments without back and front gores it's safe to say that a similar construction has been used at least from the 12th century onwards. The cut of the sleeves varies.  Here is a list of some of the examples:

1. A Dalmatica or a tunic from 1125 - 1150
2. The so called tunic of St. Fransiscus of Assisi, date 1155 - 1255
3. The surcotte of Infanta Marie (+ 1235), (Museo del Traje, Madrid)
4. The tunic of Dona Teresa Gil from 1307. The body of the dress has a similar construction, albeit the sidepanels start from the waist level as opposed from under the arm like the Greenland type Ia finds. (Museo del Traje, Madrid) 
5. Greenland finds from Herjolfsnes, Type Ia

A longer list of these types of garments can be found here.

Kuvalähteet: 1300 - 1400-luvun napitetut mekot

Contemporary images: 14th and 15th century buttoned gowns

Maastricht Hours. 1300-luvun ensimmäinen neljännes. 
First quarter of the 14th century. 
 (British Library, Stowe MS 17, f.4v)

Kuvat napitetuista vaatteista ajoittuvat lähinnä 1200-luvun lopulta 1400-luvulle. Kuvalähteiden kohdalla on välillä vaikea erottaa puvun leikkausta. Napitukset sen sijaan on usein kuvattu varsin selkeästi.

Sarah Thursfieldin The Medieval Tailor's Assistant. Common Garments 1100 - 1480 (2015) ajoittaa tämän tyyppisen mekon  1400-luvun työvaatteiden joukkoon. Esimerkeiksi hän tarjoaa kaksi kuvalähdettä: ensimmäinen näistä on Bedfordin tuntien kirjasta v. 1432 löytyvä kuva puusepästä (Bedford Hours, British Library, MS Add 18850, f.15b) ja toinen kuva esittää talonpoikaa ja se on otettu burgundilaisesta seinävaatteesta vuodelta 1465 (Burrel Collection, Glasgow). Ainoastaan jälkimmäisessä näkyy selvästi kolme nappia pääntiessä ja hihoissa. (Ks. sivu 143, Kuva 10.18 ja 10.19)  

Many of the images with buttoned garments date from the end of the 13th century to the 15th century. At times it's hard to decipher the cut of a garment by just looking at medieval images. But buttons are usually made quite visible.

Sarah Thursfield's  The Medieval Tailor's Assistant. Common Garments 1100 - 1480 (2015) dates this type of gown among the 15th century working garments. She gives us two images as examples: the first one is an image of a carpenter from the Bedford Hours from 1432 (Bedford Hours, British Library, MS Add 18850, f.15b) and the second is an image of a peasant from a Burgundian tapestry, dating 1465 (Burrel Collection, Galsgow). Unfortunately, you can only spot three buttons on the sleeve and neckline on the image last mentioned. (See page 143, Fig. 10.18 and Fig. 10.19)

Nuorella miehellä on vaaleanruskea tunika tai mekko, jonka pääntiessä on kolme nappia. Tulkintani mukaan sen alla on korkeakauluksinen tummanuskea doubletti, 1467. A young man wearing a light brown tunic or gown that closes with three buttons at the front. My interpretation is, that he is wearing a high collared dark brown doublet underneath his gown, 1467. (Schachzabelbuch, Württembergische Landesbibliotek, Stuttgart, Cod.poet.et.phil.fol.2. [413], 203.r)

1400-luvun mekon voisi leikata myös tähän tapaan esimerkiksi neljänä kappaleena (kaksi etu- ja kaksi takakappaletta. Vaihtoehtoisten saumakohtien sijoittelu on merkitty katkoviivalla: 1) neljänä kokonaisena kappaleena tai 1) kainalosta helmaan, 2) lantiolta helmaan. The 15th century style could be cut in this manner (with two fron pieces and two back pieces). Alternative piecening lines are suggested by the dotted lines: 1) from the armpit to the hem, 2) from approximately hip-level to hem.

Lopuksi

Conclusions

Valistunut arvaukseni on, että mekon kaavoitusta on mahdollista hyödyntää 1100-luvulta eteenpäin ainakin 1400-luvun puoliväliin asti - riippuen siitä minkälaiset hihat siihen yhdistää. Kuitenkin täytyy sanoa, että jollain tavalla sinisen mekon ulkoasu on mielestäni yhteneväisempi niiden kuvalähteiden kanssa, jotka ajoittuvat 1300-luvun toiselta neljännekseltä 1400-luvun kolmannelle neljännekselle - riippuen siitä mitä muuta sen kanssa pidetään. (Ja toki Herjolfsnesin löytöihin perustuva hiha ajoittaa sen entistä selkeämmin tälle aikavälille.) Erilliset hoset sopivat hyvin 1300-luvun lookiin, mutta 1460-luvun elävöittämiseen suosittelisin mieluummin yhteenkuroutuneita tai ainakin korkeammalle leikattuja housusukkia, jotka kiinnitetään pauloilla mekon alla olevaan istuvaan doublettiin.

Joka tapauksessa kyseessä on monikäyttöinen, mukava ja käytännöllinen mekko, jonka teko ei vaadi suuresti räätälintaitoja ja tyydyttää pikaisen tarpeen luoda jotain uutta ja hienoa!

My best guess is, that this sort of cut and decoration is plausible from the 12th to the mid of the 15th century - depending on the cut of the sleeves. Yet, I must say that somehow the look and feel of the garment does give it a more generally 2nd quarter of the 14th to 3rd quarter of the 15th century look - (once again) - depending on what else is worn with it. (And of course the Herjolfsnes -type cut of the sleeve puts it rather firmly to this gategory.) The split hose is fine for the 14th century, but if you want to depict a 1460's man, I think I would consider wearing a joined or at least a more highly cut house attached to a doublet underneath the gown.

All in all, it's a multipurpose, comfortable and functional gown, that doesen't require a lot of skill in medieval tailoring. The extra perk is, that it will give a quick fix for anyone looking for to satisfying the need to create something new and fancy!

 

Kirjallisuus / Litterature


Else Østergårg, 2009. Woven into the Earth. Textiles from Norse Greenland. Aarhus University Press. Aarhus.

Lilli Franse, Anna Nørgaard and Else Østergårg,2011. Medieval Garments Reconstructed. Norse Clothing Patterns. Aarhus Univeristy Press. Aarhus.

Sarah Thursfiel, 2015. The Medieval Tailor's Assistant. Common Garments 1100 - 1480. 2nd Edition - Revised and Expanded. The Crowood Press. Wiltshire.

Keskiaikaisen työmiehen mekko

A gown for a medieval working man

 

Hämeen linnalla. At Häme Castle, Finland. © Ari Laakso

Muutama päivä ennen Hämeen keskiaikamarkkinoita sain päähäni tehdä Mikkelle  uuden mekon vuosipäivälahjaksi. Varastossakin oli valmiiksi projektiin sopivaa paksua huovutettua vaalenasinistä villapalttinaa. Koska aktiivista ompeluaikaa oli vain kolme puolikasta päivää, piti mekon olla rakenteellisesti yksinkertainen ja tietysti käytössä mahdollisimman mukava, jotta erilaiset aktiviteetit, kuten jousiammunta ja käsityöt sujuisivat sen kanssa. 

Oman haasteensa toi myös se seikka, että en pääsisi sovittamaan mekkoa, vaan se olisi tehtävä salassa ja sovittamatta. Onneksi olimme kuitenkin tehneet ilmastointiteipistä omatekoiset sovitusnuket, joten mekkoa oli mahdollista sovittaa ainakin nuken päälle...

A few days before the medieval market at Häme Castle I got the idea of making a new gown for Mikke, which would also be a surprise anniversary gift. As it happened, I already had some suitable plain woven and heavily fulled light blue wool in my stash. Because I only had three half-days to sew, I decided that the gown should have a very simple structure and be of course comfortable and practical to use while doing several activities, like archery and diffrent handicrafts. 

Another challenge was the fact that I could not try it on during the process because it was going to be a surprise. Luckily enough, we have made duct-tape dummies of each other, so I could at least try it on for the dummy, if not for the man.... 

Photo: © Ari Laakso

Arkeologiset esikuvat

Archeological examples

Mekon rakenteellinen esikuva löytyi Grönlannin Herjolfsnesin löytöjen Ia -tyypiksi jaotelluista löydöistä. Näihin kuuluvat mm. Museo No. D5674 (Nørlund No. 33), D5677 (Nørlund No. 34), D10578 (Nørlund No. 35) ja D10579 (Nørlund No. 37). Tyypin löytöjä ei valitettavasti ole radiohiiliajoitettu. 

Löytöryhmän vaatekappaleissa on hyvin yksinkertainen leikkaus: etu- ja takakappale muodostuvat suorakaiteista (jotka tosin osassa ovat hieman alaviistoon leveneviä). Sivupaneeleissa tai -kiiloissa on on keskellä suoraa langansuuntaa seuraava rakenteellinen- tai valesauma. Karkeasti ottaen idea on, että sivupaneelien vinoon leikatut reunat kiinnittyvät etu- ja takakappaleen suoraa langansuuntaa seuraavaan reunaan. 

Tämä on tyypillinen, elegantti ja käytännöllinen ratkaisu, jota toistuu kutakuinkin kaikissa Grönlannin mekoissa. Ratkaisu on elegantti, koska sen ansiosta vaatteen helma poimuttuu kauniisti. Käytännöllinen se on siksi, että, se ehkäisee eri langansuuntia kulkevista paloista yhdisteltyä saumaa venymästä epätasaisesti.  Tämän tyypin Ia mekoissa ei kuitenkaan ole kolmionmuotoista etu- ja takakiilaa.

 

Herjolfsnes No. 33, 34. http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/herjol33.html

The starting point for the cut of the gown came from the Greenland's Herjolfsnes finds typed Ia. The category includes the finds with Museum No. D5674 (Nørlund No. 33), D5677 (Nørlund No. 34), D10578 (Nørlund No. 35) and D10579 (Nørlund No. 37). Unfortunately, these garments have not been radiocarbondated. 

The garments in this group have a very simple cut: a rectangular front and back piece. The side panels have a constructive or a false seam in the middle running along the straight of grain. The diagonally cut side panels are attached to the sides of the back and front piece that are cut more or less along the straight of grain.  

This is a typical, elegant and a practical solution, that can be seen more or less in all the finds from the area. It's elegant, because it allows for the fabric to hang in beautiful folds and practical, because it prevents the seams from streching unevenly. Unlike many of the other garments from these finds, this type does not have triangular centre back and front gores.

Herjolfsnes No. 37  http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/herjol37.html

Vaatteen istuvuus perustuu lähinnä olkasaumojen viistoon leikkaukseen ja hihojen istutukseen, sillä se laskeutuu vapaasti rinnan korkeudelta kohti helmaa. Ajan säästämiseksi hyödynsin hihoissa aiemmin tehdyn Grönlannin mekon hihan kaavaa, enkä jakanut niitä kahteen kappaleeseen, kuten löydössä D5674. 

The fit of the garment is mainly concerned with the cut of the shoulder seams and the fitting of the sleeves, since the dress itself flares freely from the chest level to the hem. In order to save precious time and effort I used an old sleeve pattern from an old more fitted Herjolfsnes project, and did not piece them into front and back pieces as is the case with the original D5674. 

Hihan takakiila. Nurja puoli. The positioning of the back gore from the inside.

 

Saumat ja ompeleet

Seams and stitches 

Mekon saumojen ompeluun on käytetty indigolla vaalean siniseksi värjättyä ohutta villalankaa. Kiinnittävät saumat on ommeltu etupistolla, prässätty yhdelle puolelle ja huoliteltu luotospistoilla. Poikkeuksena olkasaumat, jotka on ommeltu takapistolla, prässätty auki ja huoliteltu luotospistoilla. En käyttänyt yhdistävissä saumoissa täytelankaa, sillä hyvin huovutettu kangas ei rispaannu helposti.

The gown was sewn with a thin wool thread dyed to a matching light blue shade with indigo. The seams are sewn with running stitch and felled to one side. The shoulder seams are an exception: they were sewn with back-stitch, pressed open and hemmed down to either side. I did not use a filler thred on any of these adjoining seams, since the fabric is quite heavily fulled and does not fray easily.

Viimeistely

The finishing touches  

No. D10591 (Herjolfsnes No. 60) http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/herjol60.gif

Mekon pääntien viimeistelyssä poikkesin jonkin verran Ia -tyypin löydöistä, sillä sovelsin pääntiehen Ie -tyypin löytöä D10591 (Nørlund No. 60) eli pienensin pääntietä ja lisäsin siihen napituksen pukeutumista helpottamaan. Omassa versiossani tosin on vain kolme nappia. Hihojen takasaumoissa on myös pienet halkiot, jotka suljetaan yhdellä napilla.

The finish of the neckline of the garment deviates a bit from the type Ia finds, since I adjusted the neck opening according to a type Ie find D10591 (Nørlund No. 60): I made the neckline smaller and higher, and added three buttons to make it easier to pull it over the head. The sleeves have small slits at the back seam and they close with a single button.

Kerrankin onnistuneet napinlävet! At last some buttonholes that are worth showing!

Pääntie on käännetty pellavaisella vinonauhalla ja ommeltu vaaleansinisellä pellavalangalla...

The neckline is turned with a bias cut linen strip and sew with matching pale blue linen thread...

...kuten myös hihat. Ennen hihansuiden huolittelua minun oli pakko luopua salailusta ja sovittaa vaatetta sen tulevalle omistajalle, sillä pelkäsin leikanneeni ne liian lyhiksi. Ilman kanttinauhaa ne tosiaan olisivat jääneet n. 1 - 2 cm vajaiksi. Tämä kikka kuitenkin pelasti päivän! Kalvosimen reunassa hädin tuskin näkyvät mini-pistot on tehty pellavalangalla.

... as are the sleeves. Before finnishing the cuffs I just had to break the secrecy and try it on properly, since I was afride I had cut the sleeves just a tad too short. Without the bias strip they would indeed have been just 1 - 2 cm too short. Luckily, I still had enough biascut linen and it saved the day! The tiny-tiny stab-stitches are made with linen thread.  

Hihansuu. Pellavaisen vinonauhan leveys on 15 mm. The cuff. The width of the bias cut linen tape is 15 mm.

Valmis projekti on iloinen asia!

The joy of finnishing a project!

Hämeessä on aina kivaa! We always have a good time at Hämeenlinna! Photo: © Ari Laakso

 

Kirjallisuus / Litterature


Else Østergårg, 2009. Woven into the Earth. Textiles from Norse Greenland. Aarhus University Press. Aarhus.

Lilli Franse, Anna Nørgaard and Else Østergårg,2011. Medieval Garments Reconstructed. Norse Clothing Patterns. Aarhus Univeristy Press. Aarhus.

Sarah Thursfiel, 2015. The Medieval Tailor's Assistant. Common Garments 1100 - 1480. 2nd Edition - Revised and Expanded. The Crowood Press. Wiltshire.